Viitearvo «Viitearvot»1
3,4–8,2 E9/l
Valkosolujen eli leukosyyttien tehtävä on ennen kaikkea erilaisten tulehdusten torjunta. Etenkin bakteeritulehduksissa elimistö lisää valkosolujen tuotantoa, jolloin veren valkosolumäärä suurenee. Monissa leukemiatyypeissä valkosolujen määrä suurenee. Suurentunutta valkosolujen määrää nimitetään leukosytoosiksi. Luku saattaa nousta tasolle 20–30. Hieman koholla olevat arvot ovat yleisiä. Raskaus, fyysinen tai psyykkinen rasitus, ateriointi ja tupakointi voivat nostaa arvoja lievästi.
On myös tiloja, joissa valkosolujen määrä pienenee. Pienentynyttä valkosolujen määrää nimitetään leukopeniaksi. Joissakin virustaudeissa määrä on alle viitearvojen. Harvinaisissa luuytimen sairauksissa valkosolujen määrä saattaa olla hyvin pieni. Monet syövän hoidossa käytetyt solunsalpaajat (sytostaatit) vähentävät väliaikaisesti valkosolujen määrää.
fB-Leuk-tutkimus ilmoittaa valkosolujen kokonaismäärän. Valkosoluja on monta eri lajia. Silloin, kun valkosolujen määrä on suurentunut, on yleensä aiheellista selvittää, mitkä valkosolulajit ovat lisääntyneet tai vähentyneet. Tällöin tehdään valkosolujen erittelylaskenta (B-Diffi). Diffi ei kuulu perusverenkuvaan, vaan se täytyy pyytää erikseen.
Diffissä ilmoitetaan seuraavien valkosolujen suhteelliset määrät: neutrofiilit sauvatumaiset (Neut-st tai NST), neutrofiilit liuskatumaiset (Neut-lt tai NLT), eosinofiilit (Eos), basofiilit (Baso), lymfosyytit (Lymf) ja monosyytit (Mono). Normaaliveressä on eniten liuskatumaisia neutrofiilejä (40–75 % kaikista valkosoluista) ja lymfosyyttejä (15–45 %).
結果 (
日本語) 1:
[コピー]コピーしました!
Viitearvo «Viitearvot»13,4–8,2 E9/lValkosolujen eli leukosyyttien tehtävä on ennen kaikkea erilaisten tulehdusten torjunta. Etenkin bakteeritulehduksissa elimistö lisää valkosolujen tuotantoa, jolloin veren valkosolumäärä suurenee. Monissa leukemiatyypeissä valkosolujen määrä suurenee. Suurentunutta valkosolujen määrää nimitetään leukosytoosiksi. Luku saattaa nousta tasolle 20–30. Hieman koholla olevat arvot ovat yleisiä. Raskaus, fyysinen tai psyykkinen rasitus, ateriointi ja tupakointi voivat nostaa arvoja lievästi.On myös tiloja, joissa valkosolujen määrä pienenee. Pienentynyttä valkosolujen määrää nimitetään leukopeniaksi. Joissakin virustaudeissa määrä on alle viitearvojen. Harvinaisissa luuytimen sairauksissa valkosolujen määrä saattaa olla hyvin pieni. Monet syövän hoidossa käytetyt solunsalpaajat (sytostaatit) vähentävät väliaikaisesti valkosolujen määrää.fB-Leuk-tutkimus ilmoittaa valkosolujen kokonaismäärän. Valkosoluja on monta eri lajia. Silloin, kun valkosolujen määrä on suurentunut, on yleensä aiheellista selvittää, mitkä valkosolulajit ovat lisääntyneet tai vähentyneet. Tällöin tehdään valkosolujen erittelylaskenta (B-Diffi). Diffi ei kuulu perusverenkuvaan, vaan se täytyy pyytää erikseen.Diffissä ilmoitetaan seuraavien valkosolujen suhteelliset määrät: neutrofiilit sauvatumaiset (Neut-st tai NST), neutrofiilit liuskatumaiset (Neut-lt tai NLT), eosinofiilit (Eos), basofiilit (Baso), lymfosyytit (Lymf) ja monosyytit (Mono). Normaaliveressä on eniten liuskatumaisia neutrofiilejä (40–75 % kaikista valkosoluista) ja lymfosyyttejä (15–45 %).
翻訳されて、しばらくお待ちください..

Viitearvo «Viitearvot»1
3,4–8,2 E9/l
Valkosolujen eli leukosyyttien tehtävä on ennen kaikkea erilaisten tulehdusten torjunta. Etenkin bakteeritulehduksissa elimistö lisää valkosolujen tuotantoa, jolloin veren valkosolumäärä suurenee. Monissa leukemiatyypeissä valkosolujen määrä suurenee. Suurentunutta valkosolujen määrää nimitetään leukosytoosiksi. Luku saattaa nousta tasolle 20–30. Hieman koholla olevat arvot ovat yleisiä. Raskaus, fyysinen tai psyykkinen rasitus, ateriointi ja tupakointi voivat nostaa arvoja lievästi.
On myös tiloja, joissa valkosolujen määrä pienenee. Pienentynyttä valkosolujen määrää nimitetään leukopeniaksi. Joissakin virustaudeissa määrä on alle viitearvojen. Harvinaisissa luuytimen sairauksissa valkosolujen määrä saattaa olla hyvin pieni. Monet syövän hoidossa käytetyt solunsalpaajat (sytostaatit) vähentävät väliaikaisesti valkosolujen määrää.
fB-Leuk-tutkimus ilmoittaa valkosolujen kokonaismäärän. Valkosoluja on monta eri lajia. Silloin, kun valkosolujen määrä on suurentunut, on yleensä aiheellista selvittää, mitkä valkosolulajit ovat lisääntyneet tai vähentyneet. Tällöin tehdään valkosolujen erittelylaskenta (B-Diffi). Diffi ei kuulu perusverenkuvaan, vaan se täytyy pyytää erikseen.
Diffissä ilmoitetaan seuraavien valkosolujen suhteelliset määrät: neutrofiilit sauvatumaiset (Neut-st tai NST), neutrofiilit liuskatumaiset (Neut-lt tai NLT), eosinofiilit (Eos), basofiilit (Baso), lymfosyytit (Lymf) ja monosyytit (Mono). Normaaliveressä on eniten liuskatumaisia neutrofiilejä (40–75 % kaikista valkosoluista) ja lymfosyyttejä (15–45 %).
翻訳されて、しばらくお待ちください..
