Mun on kirjoitettava tästä asiasta juuri tällä kielellä, koska tämä kieli tulee ihan mun sydämestä luonnollisesti, vaikka tämä ei oo mun äidinkieli.
Mua nyt vähän pelottaa, sillä se aika lähestyy päivä päivältä. En oo ikinä unohtanut sua ネコ. Mun rakas pikkuinen. Mä halusin olla sun kanssa vielä kauan, niin kauan. En mä aatellut, et me voitiin käyttää aikaa yhdessä pelkastaan vuosi ja viisi kuukautta. Sä voi elää vain yhden ja seitsemän kuukautta. Eiköhän se ole niin lyhyt? Totta kai säkin halusit olla mun kanssa vielä kauan. Mun pikkuinen. Ootsä nyt tvaivaassa siskosi kanssa? Onko se yhä ystävällinen sulle?
Alussa mua itketti ihan kauheesti joka päivä, mut meille tuli sekä koira että kaksi kissaa. Ikävä kyllä koirasta jouduttiin luopumaan, mut oon varma, et se auttoi mua tosi paljon. Mulla oli sen kanssa kiire, ja oli iloa ja vaikeutta. Olisi kiva, jos saisin sen takaisin, mut sitä ei saa aatella enää, koska sillä on varmasti uusi hieno perhe. Oikeestaan en mä halunnut hankkia kissoja, koska FIP pelotti mua. En enää ikinä halua sellaista tuskaa.
Sun lähdön jälkeen kuitenkin mä ymmärsin, et jo päätettyjä asioita ei voi kontrolloida. Se on todella ikävää, mut ei voi mitään, vaan pitäisi ymmärtää asia totuudeksi.
Oota mua vielä siellä sen kanssa. Mä tuun sinne silloin, kun mun aika loppuu. En mä unohda sua. Rakastan sua ikuisesti.