Japanilaistaiteilija Erina Matsui tekee outoja omakuvia
Japanilaistaiteilija Erina Matsuin omakuvissa kauhea yhdistyy kauniiseen. Matsuin teokset jatkavat taiteilijaomakuvien pitkää perinnettä, mutta hänen maalauksistaan löytyy yllättäviäkin elementtejä ja outoa huumoria. Matsuin kaltaisia omakuvataitelijoita on Japanissa harvassa.
Tokiossa sataa hiljalleen räntää, ja mieleen muistuu suomalainen lokakuu. Erina Matsuin luovan kaaoksen vallassa oleva ateljee on täydellinen vastakohta harmaalle säälle: kookkaiden maalausten lisäksi kaikkialla lojuu erilaisia värikkäitä esineitä, nukkeja, nalleja, leluja sekä - muumeja. Muumien fanittaminen ei ole Japanissa mitenkään poikkeuksellista, mutta Matsuin taiteilijanuraan mahtuu mahtuu myös opintovuosi Suomessa. Ja jos haluaa yhdistellä asioita löyhän logiikan mukaan, Matsuin omakuvien pystynenäisessä ja rehevässä minässä on jotakin samaa kuin Tyko Sallisen naishahmoissa.
Groteskia mielenmaisemaa
Tähän samankaltaisuudet sitten jäävätkin: Erina Matsuin hieman vinksahtaneissa ja surrealistisissa omakuvissa leikitellään länsimaalaisen populaarikulttuurin kuvastoilla, jota on sitten ujutettu groteskiin japanilaiseen mielenmaisemaan. Työn nimenä saattaa olla niinkin obskuuri sanarykelmä kuten Tähtien sodan ravintoketju, mutta omakuvien pitkästä perinteestä tässä kuitenkin on kyse.
- Omakuvan tekeminen on hyvin haasteellista, siinä lienee syy miksi taiteilijat niitä tekevät. Itse pyrin tutkimaan ja etsimään omakuvan tarjoamia mahdollisuuksia, Erina Matsui tarkentaa.
Hieronymus Bosch on ykkönen
Kotimaassaan useaan otteeseen palkitun Matsuin taiteelliset esikuvat löytyvät varsin kaukaa: hän pitää 1800-luvulla vaikuttaneesta Jean-Auguste Dominique Ingresistä ja hurjia hallusinaatioita ja helvetin kauhuja maalanneesta hollantilaisesta renessanssitaiteilija Hieronymus Boschista.
- Pidän enemmän vanhemmasta klassisesta taiteesta. Teen myös omia maalauksiani varsin perinteisten mallien mukaan: lähtökohtana on se, että haluan tehdä käsilläni töitä. Pidän myös paljon maalauksista, joissa on runsaasti yksityiskohtia.
Matsuin maailmassa kummittelee usein myös outo Uparupa-hahmo, joka on itse asiassa japaninkielinen vastine meksikolaiselle axotlotl- salamanterille. Matsui kantaakin usein maskottia mukanaan.
Kovaa kilpailua
Mutta onko Erina Matsuin omakuvissa sitten jonkinlaista heijastuspintaa Japanissa vellovaan selfie-intoiluun? Hän itse suhtautuu selfie-kulttuuriin positiivisesti.
- Japanilaisissa pelihalleissa esimerkiksi voi otattaa omakuvia purikura-valokuvakopeissa. Kun on jo lapsesta saakka tottunut tällaiseen, siitä tulee oleellinen osa myöhempääkin elämää.
Erina Matsuin kotikaupungissa Tokiossa asuu 14 miljoonaa ihmistä joten taidetta ja taiteilijoita on tarjolla joka lähtöön. Tämä tarkoittaa myös armotonta kilpailua.
- Toisaalta täällä on helppoa, toisaalta vaikeaa. Kun on paljon taiteilijoita, voi kokoontua yhteen, keskustella ja imeä vaikutteita. Huono asia taas on, että kilpailu Tokiossa on todella kovaa, mikä tekee elämästä välillä vaikeaa.