Kauan on tiedetty, että mä oon joskus hidas hoitaa asioita, mut tän blogin kanssa on kyl mennyt munkin mittakaavassa kauan! On kuitenkin positiivista, et kirjoittaminen on jäänyt puhtaasti siitä syystä, että on ollut niin paljon tekemistä koko ajan.
En tiedä, olisko mulle pitänyt tulla jonkinlainen kulttuurishokki tähän mennessä, ei oo kuulunut vielä. Tarkoittaako se, et sellainen on viel tulossa? Jää nähtäväksi. Oon vaan puhtaasti nauttinut japanin puhumisesta (oon alusta asti puhunut japanilaisille täällä vaan japania) ja luennoista, joilla käsitellään maailmanpolitiikkaa eli asioita, joista lukisin huviksenikin.
Mulla on siis neljä kurssia syksyn aikana: japanin kieli, Tyynenmeren alueen valta-asetelma, demokratiakehitys Aasiassa sekä zen-buddhalaisuus. Japania on joka päivä ja tunnilla saa puhua ainoastaan japania, mikä on ihan mahtavaa; mun japani on jo nyt paljon sujuvampaa kuin ennen tänne tulemista. Muutkin kurssit on osoittautuneet laadukkaiksi. Mainittakoon myös aika mukavat ekskursiot: viime viikonloppuna oltiin Hiroshimassa, jossa meille luennoi atomipommituksesta selvinnyt ja zen-kurssilla mennään myöhemmin syksyllä meditoimaan (!) kiotolaiseen temppeliin. Toppen! Lisäks käytiin jo omatoimisesti melkein Fujin huipulla, Universal Studios Japanissa (kivasti taifuuni-päivänä) ja loppusyksyks on varattu viikonloppureissu Tokioon. Heippa, säästöt.
Asun tarkemmin siis Hirakatassa. Tää on cirka Helsingin kokoinen Osakan prefektuuriin kuuluva kaupunki. Osakan keskustaan on junalla 20 min, Kiotoon 30 min. Aika kätevä sijainti, siis! Käytännössä Osaka, Kioto, Kobe (se maanjäristyskaupunki) ja Nara tuntuu kyl olevan oikeastaan vaan yks iso kaupunki.
Muistin oikein viime reissusta: Japani on samaan aikaan ihan yliorganisoitu yhteiskunta ja yks iso kaaos. Pidän tästä kontrastista. Oon täällä ollessa myös jotenkin tajunnut, mitä hyviä puolia suurkaupungissa asumisessa oikeasti on: nautin siitä, et joka puolella on aina ihmisiä (Stockan Hullarit ei oo mitään tähän verrattuna), lähes kaikki on käytännössä lähes aina auki, julkiset toimii niin hyvin, etten oo kertaakaan katsonut aikatauluja, joka asiassa on lähes rajattomasti valinnanvaraa… Urbaanielämän ja materialismin parhaat puolet näytillä! Oon lukenut jostain, et näin suurten ihmismassojen yhteiselo ei toimis missään niin hyvin kuin Japanissa. Mulla ei oo erityisemmin kokemusta muista suurkaupungeista, mut voin ainakin allekirjoittaa sen, et kaikki toimii ihan mielettömän sujuvasti täällä.
Hesarissa oli joskus artikkeli japanilaisesta kawaii- eli söpöilykulttuurista. Toimittaja oli enemmän kuin oikeassa kirjoittaessaan, et "Japanin lipun punaisen ympyrän pitäis vaan olla vaaleanpunainen". Tää on vähän kuin asuis videopelissä. Täytyykin varmaan jossain vaiheessa ostaa joku GameBoy; julkisissa kaikki aina nukkuu, pelaa tai lukee mangaa ja jälkimmäiseen mä en vaan taivu.
Tää kaikki on toki vähän pinnallista. Luulen, et mulla on vielä aika jäätävä määrä opittavaa ja koettavaa täällä. Mut sehän tästä tekeeki mielenkiintoista!
Japaniin tullessa ajattelin, etten halua jämähtää pelkkien vaihtareiden keskuuteen ja palata joskus Suomeen ilman oikeeta kontaktia japanilaisiin. Ei pelkoa; meillä on kyl ihan huippu vaihtariporukka, jossa ollaan suunnilleen samanhenkisiä, mut yleisesti ottaen japanilaisten kanssa on tosi helppo tulla toimeen ja keksii tekemistä. On jotenkin hauskaa, miten paljon nää ottaa huumaa Suomesta: joka toinen tietää Marimekon, osaa sanoa "moi moi" ja jokainen tietää muumit. Länsimaalaiset on myös kovassa huudossa: koulun alkaessa tytöt vaan kiljui ja valokuvas! :D olin myös yliopiston mainosten kuvauksissa!
En voi muuten olla fiilistelemättä sitä, miten hyvin japanilaiset keskimäärin pukeutuu! Jess. Täytyy varmaan ottaa jotain kuvia todisteeks jossain vaihessa.
Jotain asioita on kuitenkin jo ehtinyt tulla ikävä: perhettä ja ystäviä, luontoa, hiljaisuutta ja tummaa leipää. Kerran luulin löytäneeni ruisleipää, mut se olikin suklaaleipä.
Kaipaisin myös hieman lisää substanssia meidän luennoille; itse luennot on tosi laadukkaita, mut keskimäärin luennoille osallistuvat ilmeisesti ei ole. Tunneilla on siis lähes ainoastaan vaihtareita, joista noin 80 % on Yhdysvalloista. En voi sietää sitä, et jengi kommentoi jokaista professorin lausetta ("I totally agree with you!" "Me too!") ja vaan puhuu sen päälle viittaamatta. Vien ens kerralla luennolle kasan suukapuloita niille. Voi myös olla, et kyse on vaan siitä, etten ymmärrä amerikkalaista yliopistokulttuuria. Oli muuten jotenkin huvittavaa, et mun amerikkalainen unit mate luuli Suomen kuuluneen Neuvostoliittoon…
Luulen, et tän ekan kuukauden jälkeen alan organisoida meininkiä vähän paremmin. On ollut huippukivaa tutustuu uusiin ihmisiin ja nähdä ihan älyttömän makeita paikkoja, mut nyt voisin mielellään keskittyy opiskeluihin vähän enemmän. Ei sit tuu midterm examit yllärinä jossain vaiheessa. Meillä on myös tulossa tosi iso kansainvälinen festivaali, johon oon lupautunut Suomi-standille ja fashion show -tiimiin, joten ne tullee viemään jonkun verran aikaa.
Tiivistettynä: reissu on ollut pelkästään tähänkin asti huikea ja odotan myös tosi paljon tulevia kuukausia! Kuulostaa vähän sokeriselta, mut oon kyl ollu joka päivä enemmän kuin tyytyväinen siihen, että oon just täällä.
Jos jollakin muuten herää kysymyksyä/kommentteja, vastaan mielelläni! Kait niitä saa johonkin tänne postattua?
Seuraavaks vuorossa kuvaoksennus!