Monelle Sibelius-kilpailun ystävälle Emmanuel Tjeknavorianin suoritukset ovat olleet erityisiä hetkiä. Hän kertoo haastattelussa taustastaan. Toisena välieräpäivänä Tero Latvala veti ensimmäistä kertaa kotiin päin. Kysyimme myös säveltäjä Hyun-Jun Parkilta, minkälaista voimaa voi odottaa lähitulevaisuudessa Etelä-Korean klassisen musiikin alalta.
Kun Sibelius-kilpailun sähikäinen Emmanuel Tjeknavorian suunnittelee musiikillisia tulkintojaan, hän todella tekee taustatyötä. Kohteliaat kehut saa ensin Junghoon Namin kilpailukappale, jonka Tjeknavorian valitsi välieräohjelmaansa. Hän kertoo opiskelleensa Youtubesta korealaisia perinnesoittimia.
"Viulunsoitolla voin viestiä yleisölle kuten puheella tai laulamisella. Suurin tavoitteeni soittajana on ymmärtää, mitä kukin säveltäjä on teoksillaan tarkoittanut. Ei musiikin tulkitsemisessa voi olla sen tärkeämpää päämäärää."
Tjeknavorian villitsi välierässä yleisön.Emmanuel Tjeknavorian sulatti yleisön sydämet. Kuva: Sandra Saulo/YLE
Äänellä viestiminen pohjautuu mielikuvitukseen ja konkreettisiin lähtökohtiin. On olemassa yksi linja – laadullinen hienojalostus – halki vaikkapa Debussyn, Sibeliuksen tai Bizet'n (kilpailussa Waxmanin Carmen-fantasia) muodostaman ohjelmiston.
"Kyseenalaistan omaa soittoani jatkuvasti. Se on osa kehityksen polkua. Voinko soittaa sellaisella intensiteetillä, jota Debussyn sonaatti oikeasti vaatii?" hän kuvailee.
"Kansallisuuden tarkoittamat näköalat pitää tiedostetusti eritellä musiikissa, koska säveltäjillä on aina omat taustansa. Tulkitsija musisoi kuitenkin sen mukaisesti, onko esimerkiksi rauhallinen tai temperamenttinen luonnetyyppi."