Normaalisti munuaiset sijaitsevat v

Normaalisti munuaiset sijaitsevat vatsaontelon takana Th12-LIII tasolla, selvästi muualla sijaitsevaa munuaista kutsutaan ektooppiseksi. Munuaisen virheellinen sijoittuminen, ektopia, tapahtuu sikiöaikana, kun tuntemattomasta syystä munuaisen migraatio lantiosta kraniaalisesti häiriintyy. Useimmin ektooppinen munuainen sijaiseen omalla puolellaan lantiossa, mutta munuainen saattaa vaeltaa myös toisen munuaisen puolelle ("crossed ectopia"). Tavallisesti munuaisen ektooppinen sijainti havaitaan ultraäänitutkimuksella, joka tehdään esim. virtsatietulehduksen jatkotutkimuksena, vatsan epänormaalin palpaatiolöydöksen tai virtsateihin liittymättömän syyn takia. Suurin osa ektooppisista munuaisista on toiminnaltaan täysin normaaleja. Jos ultraäänitutkimus ei osoita mitään poikkeamaa munuaisen rakenteessa tai koossa, eikä potilaalla ole esiintynyt oireilua virtsateiden suhteen, ei jatkotutkimuksia tarvita. Pienen lapsen normaalikokoisenkin ektoopisen munuaisen kasvua on kuitenkin syytä seurata, yleensä keskusairaalan poliklinikalla. Laajentunut munuaisallas voi johtua joko munuaisaltaan ja virtsajohtimen välisen liitoksen obstruktiosta tai vesikoureteraalisesta refluksista. Kumpaakin poikkeavuutta esiintyy ektooppisessa munuaisessa tavallista useammin. Obstruktion mahdollisuus tulee selvittää renografia- tai urografiatutkimuksella ja refluksin esiintyminen kystografialla. Lantion luuston kuvautuminen munuaisen päälle vaikeuttaa urografiakuvien tulkintaa. Ektooppinen munuainen voi olla myös pienikokoinen ja rakenteeltaan dysplastinen. Verenpaine tulee näiltä potilailta aina mitata. Jatkotoimenpiteistä päättää lastenkirurgi tai urologi; obstruktio ja refluksi hoidetaan samalla tavoin kuin ortotooppisesti sijaitsevan munuaisen vastaavat sairaudet.
Hevosenkenkämunuainen

Hevosenkenkämunuainen (esiintyvyys 1:400) muodostuu, kun munuaisten alaosat sikiökehityksen aikana (7. viikko) kiinnittyvät toisiinsa. Näin fuusioituneet munuaiset sijaitsevat normaalia kaudaalisemmin ja niiden verenkierto on hyvin anomaalinen. Fuusioituminen ei estä munuaisen normaalia toimintaa. Jatkotutkimuksia ei tarvita mikäli ultraäänitutkimuksella havaittu aikuisen hevosenkenkämunuinen vastaa kooltaan normaleita munuaisia ja eivätkä munuaisaltaat ole laajentuneet. Lapsen tällaista hevosenkenkämunuaista voidaan harvakseltaan seurata, yleensä keskussairaalassa. Tähän tilaan liittyy kuitenkin tavallista useammin munuaisaltaan ja virtsajohtimen välinen obstruktio (15-30 %:lla) sekä yli puolella potilaista vesikouretraalinen refluksi, mikä on tutkittava jos munuaisallas vähintään toisella puolella on laajentunut tai jos potilas on sairastanut kuumeisen virtsatietulehduksen. Munuaisaltaan ja virtsajohtimen välisen obstruktion korjauksessa ei munuaisia yhdistävää kannasta, istmusta, katkaista sen anomaalisen verenkierron takia, vaan leikkaus kohdistetaan vain munuaisaltaaseen ja virtsajohtimeen. Keskivatsalla sijaitseva fuusiomunuainen on alttiina vatsan alueen traumoille.
Hydronefroosi ja hydroureteronefroosi

Hydronefroosi (vesimunuainen) tarkoittaa, että munuaisallas ja mahdollisesti kaalixit ovat laajentuneet. Laajeneminen johtuu joko virtsan refluksista munuaisaltaaseen tai obstruktiosta virtsateissä. Sikiön ultraäänitutkimuksella todettu hydronefroosi on yli 60 %:lla ohimenevä tai fysiologinen tila, mutta syntymän jälkeen munuaiset tulisi uudelleen kuvata noin viikon ja kuuden viikon kuluttua. Vaikka hydronefroosi diagnosoidaan yleensä ultraäänitutkimuksella, sen syy selvitetään miktiokystografialla ja isotooppitutkimuksella (MAG 3 tai DTPA) tai urografialla. Äkillinen, esim virtsakiven aiheuttama virtsajohtimen obstruktio on hyvin kivulias, synnynnäinen tai hitaasti kehittynyt hydronefroosi on yleensä kivuton. Antibioottisuoja (esimerkiksi trimetopriimi 2 mg/kg/vrk) aloitetaan vähintään jatkoselvittelyn ajaksi kaikille vauvoille, joilla on todettu hydronefroosi.
Virtsateiden obstruktio sijatsee tavallisimmin munuaisaltaan ja virtsajohtimen tasolla. Lasten pyeloureteraalinen obstruktio on käytännössä aina synnynnäinen (esiintyvyys 1:500) ja yleensä toispuoleinen. Munuaisen toiminta voi obstruktion seurauksena alentua, mikä on selvitettävä isotooppitutkimuksella (DMSA, MAG 3 tai DTPA). Lasten pyelouretraalista obstruktioita seurataankin keskussairaalassa toistuvin ultraääni- ja isotooppitutkimuksin. Tila leikataan (pyeloplastia) mikäli munuaisen toiminta heikkenee tai jos oireita, kuten kipua, hematuriaa tai tulehduksia esiintyy. Pyeloplastiassa virtsajohdin irrotetaan munuaisaltaasta, kapea osa poistetaan, allas kavennetaan ja virtsajohdin yhdistetään leveällä saumalla munuaisaltaaseen. Useimmat lasten pyeloureteraalista obstruktioista kuitenkin paranevat iän mukana. Vanhemmilla lapsilla ja aikuisilla tavatut pyelouretraaliset obstruktiot ovat lähes aina oireisia ja vaativat leikkaushoidon.
Hydroureteronefroosi on tila, jossa myös virtsajohdin nähdään laajana. Refluksin lisäksi syynä voi olla obstruktio virtsajohtimen alaosassa, virtsajohtimen ja -rakon välisessä liitoksessa tai rakon ulosvirtauskanavassa. Lapsilla obstruktion aiheuttajia voivat olla anomaliat kuten limakalvon pullistuma virtsajohtimen päässä (seele), virtsajohtimen loppupään virheellinen sijainti (ektopia) tai kireys virtsajohtimen loppupäässä. Näissä tapauksissa munuaisen toiminta on yleensä heikentynyt ja obstruktion syy on hoidettava leikkauksella. Jos munuainen toimii hyvin virtsajohtimen loppuosa poistetaan, virtsajohdin kavennetaan ja istutetaan uudelleen rakkoon. Huono munuainen, jonka toimintaosuus jää alle 10-15 %:n, kannattaa poistaa. Synnynnäinen laaja virtsajohdin (megaloureter) voi esiintyä myös ilman refluksia tai obstruktiota, jolloin pelkkä seuranta antibioottisuojassa riittää, sillä tämä tila yleensä paranee lapsen kasvaessa. Aikuisilla hydroureteronefroosin syinä on muistettava virtsakivet, virtsajohtimen hankitut kuroumat ja rakkosyöpä. Myös rakkopaineen nousu virtsaputken obstruktion tai hermostollisen sairauden (neurogeeninen rakko) takia voi aiheuttaa ylempien virtsateiden laajentumisen. Virtsaputken obstruktio voi edelleen johtua eturauhasen hyvänlaatuisesta laajentumisesta tai syövästä, virtsaputken striktuurasta tai lapsilla, virtsaputken synnynnäisestä läpästä. Hydronefroosin tarkempi selvittely kuuluu urologille tai urologiaan perehtyneelle kirurgille.
Munuaisen rakkulasairaudet

Yksinkertaiset, nestettä sisältävät, rakkulat (kystat) munuaisissa ovat aikuisilla yleisiä. Kysta diagnosoidaan yleensä sattumalta ultraäänitutkimuksen yhteydessä ja yleensä lisätutkimuksia tai seurantaa ei tarvita. Epäselvässä tapauksessa tulee tehdä tietokonetomografiatutkimus tuumorin poissulkemiseksi. Urografialla selvitetään tarvittaessa kystisen rakenteen mahdollinen yhteys virtsateihin (kalixdivertikkeli). Yksittäinen rakkula munuaisessa ei vähennä munuaisen toimintaa. Oireettomina kystat harvoin tarvitsevat hoitoa, mutta joskus kysta saattaa tulehtua, jolloin se tulee kanavoida perkutaanisella dreenillä mikrobilääkehoidon lisäksi. Suurikokoinen kysta voi trauman seuraksena puhjeta tai sen sisään voi vuotaa verta. Vain epäselvät ja oireiset sekä kaikki lapsilla esiintyneet tapaukset kannattaa lähettää urologin tutkittavaksi. Oireinen kysta voidaan punktoida ja nestettä tuottava epiteeli tuhota sklerosoivalla aineella. Leikkausvaihtoehtona on kystan katon poisto (marsupialisaatio).
Multikystistä munuaista tavataan käytännössä vain lapsilla. Tila on synnynnäinen (esiintyvyys 1:4 500), mutta ei perinnöllinen, ja syy on tuntematon. Tällainen munuainen koostuu erikokoisista kystistä ja niukasta, yleensä täysin toimimattomasta munuaiskudoksesta. Multikystinen munuainen on aina toispuoleinen, sillä molemminpuolisena esiintyessään se on fataali. Viidenneksellä potilaista on vesikoureteraalinen refluksi kontralateraalisella puolella. Suuri osa multikystisistä munuaisista kutistuu olemattomiin varhaislapsuudessa. Koska multikystiseen munuaiseen liittyy, tosin minimaalinen, tuumorin tai verenpainetaudin riski, on persistoivat multikystiset munuaiset useimmiten poistettu muutaman ikävuoden jälkeen. Seuranta tapahtuu keskussairaalassa. Antiboottiprofylaksiaa ei tarvita, mikäli toinen munuainen on normaali.
Polykystinen munuaissairaus on perinnöllinen. Se on toispuoleinen vain aivan sairauden alkuvaiheessa. Lapsilla esiintyvä muoto on taudinkulultaan vaikeampi ja siihen saattaa liittyä myös maksan kystat. Munuaisissa esiintyvät kystat ovat erikokoisia ja niiden määrä lisääntyy iän mukaan. Sairauden edetessä kehittyy verenpainetauti ja munuaisen vajaatoiminta. Hoito kohdistuu näihin komplikaatioihin. Vain haittaavasti kivuliaita kystia saatetaan leikata. Polykystisten munuaisten seuranta kuuluu pääsääntöisesti nefrologille. Katso nefrologian osio, Aikuistyypin monirakkulatauti.
Kaksoisvirtsajohdin ja ektooppinen virtsajohdin

Kaksoissysteemissä munuaisella on kaksi munuaisallasta ja virtsajohdinta, jotka saattavat yhtyä ennen rakkoa. Tila on yleinen (esiintyvyys arvio 1:100). Virtsajohdinta, jonka laskukohta on sikiöaikana vaeltanut rakon ulkopuolelle, kutsutaan ektooppiseksi. Laskukohta voi sijaita esim. rakon kaulassa, virtsaputkessa, vaginassa tai siemenjohtimessa. Koska laskukohta on yleensä obstruktiivinen, on virtsajohdin laajentunut ja munuaiskudos huonosti toimiva (dysplastinen munuainen). Yleensä ektooppinen virtsajohdin esiintyy kaksoissysteemissä, jossa ylempi virtsajohdin on ektooppinen ja alempi refluoiva. Obstruktio virtsan kulussa altistaa virtsatieinfektiolle. Primaarisen, ympärivuorokautisen tiputtelukastelun syynä voi olla virtsaputken sulkijalihaksesta distaalisesti laskeva virtsajohdin. Kaksoissysteemin voi havaita ultraäänitutkimuksella. Ektooppisen virtsajohtimen kuvantaminen urografialla on vaikeaa koska johtimeen liittyvä munuainen tai munuaisen puolikas erittää yleensä heikosti varjoainetta. Muita diagnosointikeinoja ovat kystoskopia ja retrogradinen pyelografia sekä tietokone- ja magneettikuvaus. Hyvin toimivan munuaisen ektooppinen virtsajohdin kannatta istut

結果 (日本語) 1:

通常、腎臓にある Th12 kissy3 レベル間腹腔の背後にある ektooppiseksi は明確な腎臓の残りの部分で呼び出されます。胎児の生命の間に腎臓の位置が不適切、ektopia kraniaalisesti 移行する腎臓の骨盤内の未知の理由が中断されるときに発生します。腎臓、腰が自身の生存費用側腎での ektooppinen、最も可能性があります腎臓 (「交差転位」) の反対側に歩き回る。通常、腎臓の ektooppinen の場所は例えば製超音波で検出されます。尿路感染症、さらなる調査は、腹部に関連付けられていない、尿 palpaatiolöydöksen または理由に異常。Ektooppisista の腎臓の大部分は完全に正常です。超音波構造の任意の偏差のまたはサイズ腎臓、示さない患者の尿路系の反応性に関して発生していない場合は、詳しい調査は必要ありません。ただし、小さな子供の normaalikokoisenkin ektoopisen 腎臓のクリニックの keskusairaalan 警察署に通常成長する理由は。拡大腎臓プール, 腎盂と尿中 vesikoureteraalisesta refluksista obstruktiosta またはワイヤーの間結合のいずれかによって引き起こされることができます。両方の種類の異常は腎臓で通常 ektooppisessa より頻繁に発生します。Renografia または urografiatutkimuksella の存在を確認し、kystografialla を逆流 Obstruktion 来る機会。Kuvautuminen 腎臓の urografiakuvien の上に骨盤骨解釈のために困難になります。Ektooppinen 腎臓もコンパクトかつ構造化された dysplastinen をすることができます。血圧は常に測定するためにこれらの患者に由来します。Lastenkirurgi または泌尿器科医; 決定する更なる対策閉塞性逆流は同じに扱われます ortotooppisesti、腎臓に位置と方法は病気のための責任。HevosenkenkämunuainenHevosenkenkämunuainen (esiintyvyys 1:400) muodostuu, kun munuaisten alaosat sikiökehityksen aikana (7. viikko) kiinnittyvät toisiinsa. Näin fuusioituneet munuaiset sijaitsevat normaalia kaudaalisemmin ja niiden verenkierto on hyvin anomaalinen. Fuusioituminen ei estä munuaisen normaalia toimintaa. Jatkotutkimuksia ei tarvita mikäli ultraäänitutkimuksella havaittu aikuisen hevosenkenkämunuinen vastaa kooltaan normaleita munuaisia ja eivätkä munuaisaltaat ole laajentuneet. Lapsen tällaista hevosenkenkämunuaista voidaan harvakseltaan seurata, yleensä keskussairaalassa. Tähän tilaan liittyy kuitenkin tavallista useammin munuaisaltaan ja virtsajohtimen välinen obstruktio (15-30 %:lla) sekä yli puolella potilaista vesikouretraalinen refluksi, mikä on tutkittava jos munuaisallas vähintään toisella puolella on laajentunut tai jos potilas on sairastanut kuumeisen virtsatietulehduksen. Munuaisaltaan ja virtsajohtimen välisen obstruktion korjauksessa ei munuaisia yhdistävää kannasta, istmusta, katkaista sen anomaalisen verenkierron takia, vaan leikkaus kohdistetaan vain munuaisaltaaseen ja virtsajohtimeen. Keskivatsalla sijaitseva fuusiomunuainen on alttiina vatsan alueen traumoille.Hydronefroosi ja hydroureteronefroosiHydronefroosi (vesimunuainen) tarkoittaa, että munuaisallas ja mahdollisesti kaalixit ovat laajentuneet. Laajeneminen johtuu joko virtsan refluksista munuaisaltaaseen tai obstruktiosta virtsateissä. Sikiön ultraäänitutkimuksella todettu hydronefroosi on yli 60 %:lla ohimenevä tai fysiologinen tila, mutta syntymän jälkeen munuaiset tulisi uudelleen kuvata noin viikon ja kuuden viikon kuluttua. Vaikka hydronefroosi diagnosoidaan yleensä ultraäänitutkimuksella, sen syy selvitetään miktiokystografialla ja isotooppitutkimuksella (MAG 3 tai DTPA) tai urografialla. Äkillinen, esim virtsakiven aiheuttama virtsajohtimen obstruktio on hyvin kivulias, synnynnäinen tai hitaasti kehittynyt hydronefroosi on yleensä kivuton. Antibioottisuoja (esimerkiksi trimetopriimi 2 mg/kg/vrk) aloitetaan vähintään jatkoselvittelyn ajaksi kaikille vauvoille, joilla on todettu hydronefroosi.Virtsateiden obstruktio sijatsee tavallisimmin munuaisaltaan ja virtsajohtimen tasolla. Lasten pyeloureteraalinen obstruktio on käytännössä aina synnynnäinen (esiintyvyys 1:500) ja yleensä toispuoleinen. Munuaisen toiminta voi obstruktion seurauksena alentua, mikä on selvitettävä isotooppitutkimuksella (DMSA, MAG 3 tai DTPA). Lasten pyelouretraalista obstruktioita seurataankin keskussairaalassa toistuvin ultraääni- ja isotooppitutkimuksin. Tila leikataan (pyeloplastia) mikäli munuaisen toiminta heikkenee tai jos oireita, kuten kipua, hematuriaa tai tulehduksia esiintyy. Pyeloplastiassa virtsajohdin irrotetaan munuaisaltaasta, kapea osa poistetaan, allas kavennetaan ja virtsajohdin yhdistetään leveällä saumalla munuaisaltaaseen. Useimmat lasten pyeloureteraalista obstruktioista kuitenkin paranevat iän mukana. Vanhemmilla lapsilla ja aikuisilla tavatut pyelouretraaliset obstruktiot ovat lähes aina oireisia ja vaativat leikkaushoidon.Hydroureteronefroosi on tila, jossa myös virtsajohdin nähdään laajana. Refluksin lisäksi syynä voi olla obstruktio virtsajohtimen alaosassa, virtsajohtimen ja -rakon välisessä liitoksessa tai rakon ulosvirtauskanavassa. Lapsilla obstruktion aiheuttajia voivat olla anomaliat kuten limakalvon pullistuma virtsajohtimen päässä (seele), virtsajohtimen loppupään virheellinen sijainti (ektopia) tai kireys virtsajohtimen loppupäässä. Näissä tapauksissa munuaisen toiminta on yleensä heikentynyt ja obstruktion syy on hoidettava leikkauksella. Jos munuainen toimii hyvin virtsajohtimen loppuosa poistetaan, virtsajohdin kavennetaan ja istutetaan uudelleen rakkoon. Huono munuainen, jonka toimintaosuus jää alle 10-15 %:n, kannattaa poistaa. Synnynnäinen laaja virtsajohdin (megaloureter) voi esiintyä myös ilman refluksia tai obstruktiota, jolloin pelkkä seuranta antibioottisuojassa riittää, sillä tämä tila yleensä paranee lapsen kasvaessa. Aikuisilla hydroureteronefroosin syinä on muistettava virtsakivet, virtsajohtimen hankitut kuroumat ja rakkosyöpä. Myös rakkopaineen nousu virtsaputken obstruktion tai hermostollisen sairauden (neurogeeninen rakko) takia voi aiheuttaa ylempien virtsateiden laajentumisen. Virtsaputken obstruktio voi edelleen johtua eturauhasen hyvänlaatuisesta laajentumisesta tai syövästä, virtsaputken striktuurasta tai lapsilla, virtsaputken synnynnäisestä läpästä. Hydronefroosin tarkempi selvittely kuuluu urologille tai urologiaan perehtyneelle kirurgille.
Munuaisen rakkulasairaudet

Yksinkertaiset, nestettä sisältävät, rakkulat (kystat) munuaisissa ovat aikuisilla yleisiä. Kysta diagnosoidaan yleensä sattumalta ultraäänitutkimuksen yhteydessä ja yleensä lisätutkimuksia tai seurantaa ei tarvita. Epäselvässä tapauksessa tulee tehdä tietokonetomografiatutkimus tuumorin poissulkemiseksi. Urografialla selvitetään tarvittaessa kystisen rakenteen mahdollinen yhteys virtsateihin (kalixdivertikkeli). Yksittäinen rakkula munuaisessa ei vähennä munuaisen toimintaa. Oireettomina kystat harvoin tarvitsevat hoitoa, mutta joskus kysta saattaa tulehtua, jolloin se tulee kanavoida perkutaanisella dreenillä mikrobilääkehoidon lisäksi. Suurikokoinen kysta voi trauman seuraksena puhjeta tai sen sisään voi vuotaa verta. Vain epäselvät ja oireiset sekä kaikki lapsilla esiintyneet tapaukset kannattaa lähettää urologin tutkittavaksi. Oireinen kysta voidaan punktoida ja nestettä tuottava epiteeli tuhota sklerosoivalla aineella. Leikkausvaihtoehtona on kystan katon poisto (marsupialisaatio).
Multikystistä munuaista tavataan käytännössä vain lapsilla. Tila on synnynnäinen (esiintyvyys 1:4 500), mutta ei perinnöllinen, ja syy on tuntematon. Tällainen munuainen koostuu erikokoisista kystistä ja niukasta, yleensä täysin toimimattomasta munuaiskudoksesta. Multikystinen munuainen on aina toispuoleinen, sillä molemminpuolisena esiintyessään se on fataali. Viidenneksellä potilaista on vesikoureteraalinen refluksi kontralateraalisella puolella. Suuri osa multikystisistä munuaisista kutistuu olemattomiin varhaislapsuudessa. Koska multikystiseen munuaiseen liittyy, tosin minimaalinen, tuumorin tai verenpainetaudin riski, on persistoivat multikystiset munuaiset useimmiten poistettu muutaman ikävuoden jälkeen. Seuranta tapahtuu keskussairaalassa. Antiboottiprofylaksiaa ei tarvita, mikäli toinen munuainen on normaali.
Polykystinen munuaissairaus on perinnöllinen. Se on toispuoleinen vain aivan sairauden alkuvaiheessa. Lapsilla esiintyvä muoto on taudinkulultaan vaikeampi ja siihen saattaa liittyä myös maksan kystat. Munuaisissa esiintyvät kystat ovat erikokoisia ja niiden määrä lisääntyy iän mukaan. Sairauden edetessä kehittyy verenpainetauti ja munuaisen vajaatoiminta. Hoito kohdistuu näihin komplikaatioihin. Vain haittaavasti kivuliaita kystia saatetaan leikata. Polykystisten munuaisten seuranta kuuluu pääsääntöisesti nefrologille. Katso nefrologian osio, Aikuistyypin monirakkulatauti.
Kaksoisvirtsajohdin ja ektooppinen virtsajohdin

Kaksoissysteemissä munuaisella on kaksi munuaisallasta ja virtsajohdinta, jotka saattavat yhtyä ennen rakkoa. Tila on yleinen (esiintyvyys arvio 1:100). Virtsajohdinta, jonka laskukohta on sikiöaikana vaeltanut rakon ulkopuolelle, kutsutaan ektooppiseksi. Laskukohta voi sijaita esim. rakon kaulassa, virtsaputkessa, vaginassa tai siemenjohtimessa. Koska laskukohta on yleensä obstruktiivinen, on virtsajohdin laajentunut ja munuaiskudos huonosti toimiva (dysplastinen munuainen). Yleensä ektooppinen virtsajohdin esiintyy kaksoissysteemissä, jossa ylempi virtsajohdin on ektooppinen ja alempi refluoiva. Obstruktio virtsan kulussa altistaa virtsatieinfektiolle. Primaarisen, ympärivuorokautisen tiputtelukastelun syynä voi olla virtsaputken sulkijalihaksesta distaalisesti laskeva virtsajohdin. Kaksoissysteemin voi havaita ultraäänitutkimuksella. Ektooppisen virtsajohtimen kuvantaminen urografialla on vaikeaa koska johtimeen liittyvä munuainen tai munuaisen puolikas erittää yleensä heikosti varjoainetta. Muita diagnosointikeinoja ovat kystoskopia ja retrogradinen pyelografia sekä tietokone- ja magneettikuvaus. Hyvin toimivan munuaisen ektooppinen virtsajohdin kannatta istut