Hänen teki mieli laskea kätensä kirahvin atiininvalkoiselle leualle, mutta hän pakotti itsensä pysymään liikkumatta. Sitten tapahtui jotain uskomatonta. Kirahvi laski päänsä Martinen olkapäälle ja päästi matalan, soinnikkaan, värisevän äänen. Hetken he seisoivat siinä pieni tyttö ja valkoinen kirahvi peiliku- vassa kuun valaiseman veden pinnalla. Sitä kesti vain minuutin, mutta s riitti viemään Martinen viime viikkojen ahdistuksen mennessään ja tuo maan sen tilalle täydellisen tyytyväisyyden. Martine tiesi nyt tulleensa kotiin.