Nää, oi mun sieluni,
auringon korkea nousu,
ylitse kivisen kaupungin kattojen, katuin
ylitse voussatain valheen ja tuntien tuskan, koittava kirkkaus!
Nää, oi mun sieluni,
katoovan elämän autuus!
Niin kuin ääretön temppeli on se sun eessäs,
alla sen holvien on ikiaikojen äänetön hartaus
mestarin hengen.
Nää, oi mun sieluni,
yössäkin korkehin kirkkaus,
tuskassa tummien hetkien rauha ja riemu,
voussatain valheessa,
elämän valheessa valkein,
ijäisin totuus!