ce-Presse. Mummi lausuu peräs-
sä. Ja SKDL:n pääsihteeri Hertta
Kuusinen on sanonut sitä ja sitä.
Sitten lähetetään musiikkia. Mut-
ta kun radio taas alkaa pajattaa,
se pannaan kiinni.
Musiikki on joko Mustalais-
paronin alkusoitto tai Chopinin
pianokonsertto tai Heino Kasken
Preludi tai Joachim Raffin Gava-
tina tai Jules Massenetin Elegie
tai Leevi Madetojan Elegia sinfo-
nisesta sarjasta numero 4 tai Fritz
Kreislerin Wieniläiskapriisi tai
Lars Erik Larssonin Romanssi tai
Toivo Kuulan Kolme satukuvaa,
niistä se kolmas.
Näitä kappaleita kuunnelles-
saan hän havahtuu muutaman se-
kunnin verran viipyilemään tuos-
sa huoneessa, joko nurkassa om-
pelukoneen alle kumartuneena tai ikkunassa kyynärpäät valkoisella ik-
kunalaudalla, näkymänä Tennispalatsi, rakennuksen edessä iso nurmi-
kenttä hiekkapälvineen, ja talon kohdalla kadulta alas kentälle lähtevät
puuportaat, siellä aidattu lasten hiekkalaatikko, jota ympäröi pari nuorta
koivua. Musiikki soi, ja hän tuntee, miten aurinko karehtii tällä kiiltäväl-
lä ikkunalaudalla, hellii yhä edelleen neljä- tai viisi- tai kuusivuotiasta,
miten musiikki antaa aikuiselle juhlahetken, sen ikuisen iltapäivän, joka
tulee aina jatkumaan näiden musiikkien välityksellä.
Sitten Mummi laittaa löökisoosia. Hän on tilannut sitä. Kullankeltai-
nen voi uiskentelee liemessä, ja on hankala saada perunakappale kin-
kunviipaleen kanssa haarukkaan.
Sitten hän menee lasioviselle, harmaalle kirjakaapille, tarttuu Vaarin
historiankirjaan ja availee sen suuria liitekarttalehtiä. Vaari (vai Ukki?)
katselee häntä ankarana nurkasta lipaston päältä.
ce-Presse. Mummi lausuu peräs-
sä. Ja SKDL:n pääsihteeri Hertta
Kuusinen on sanonut sitä ja sitä.
Sitten lähetetään musiikkia. Mut-
ta kun radio taas alkaa pajattaa,
se pannaan kiinni.
Musiikki on joko Mustalais-
paronin alkusoitto tai Chopinin
pianokonsertto tai Heino Kasken
Preludi tai Joachim Raffin Gava-
tina tai Jules Massenetin Elegie
tai Leevi Madetojan Elegia sinfo-
nisesta sarjasta numero 4 tai Fritz
Kreislerin Wieniläiskapriisi tai
Lars Erik Larssonin Romanssi tai
Toivo Kuulan Kolme satukuvaa,
niistä se kolmas.
Näitä kappaleita kuunnelles-
saan hän havahtuu muutaman se-
kunnin verran viipyilemään tuos-
sa huoneessa, joko nurkassa om-
pelukoneen alle kumartuneena tai ikkunassa kyynärpäät valkoisella ik-
kunalaudalla, näkymänä Tennispalatsi, rakennuksen edessä iso nurmi-
kenttä hiekkapälvineen, ja talon kohdalla kadulta alas kentälle lähtevät
puuportaat, siellä aidattu lasten hiekkalaatikko, jota ympäröi pari nuorta
koivua. Musiikki soi, ja hän tuntee, miten aurinko karehtii tällä kiiltäväl-
lä ikkunalaudalla, hellii yhä edelleen neljä- tai viisi- tai kuusivuotiasta,
miten musiikki antaa aikuiselle juhlahetken, sen ikuisen iltapäivän, joka
tulee aina jatkumaan näiden musiikkien välityksellä.
Sitten Mummi laittaa löökisoosia. Hän on tilannut sitä. Kullankeltai-
nen voi uiskentelee liemessä, ja on hankala saada perunakappale kin-
kunviipaleen kanssa haarukkaan.
Sitten hän menee lasioviselle, harmaalle kirjakaapille, tarttuu Vaarin
historiankirjaan ja availee sen suuria liitekarttalehtiä. Vaari (vai Ukki?)
katselee häntä ankarana nurkasta lipaston päältä.
翻訳されて、しばらくお待ちください..
![](//jaimg.ilovetranslation.com/pic/loading_3.gif?v=b9814dd30c1d7c59_8619)