Aamulla kuudes elokuuta 1945 oli Ja

Aamulla kuudes elokuuta 1945 oli Japanin Hiroshimaan tulossa aurinkoinen päivä. Tyttökoululainen Taeko Teramae oli työpalvelussa kaupungin puhelinkeskuksessa ja sattui vilkaisemaan taivaalle.

"Näin, kun jotain kiiltävää putosi. Sitten tuli pamaus, ja rakennus kaatui."

Siitä tulee torstaina kuluneeksi 70 vuotta. Teramae oli vain runsaan puolen kilometrin päässä räjähdyksen keskuksesta, kun maailma siirtyi ydinaseiden aikakauteen.

Puhelinkeskus oli yksi Hiroshiman harvoista kivitaloista. Se suojasi Teramaea, kun Yhdysvallat pudotti maailman ensimmäisen sodassa käytetyn ydinpommin. Pommi oli myös maailman toiseksi viimeinen, ainakin tähän mennessä.

Katsufumi Shintaku, 90, nukkui kotonaan noin kilometrin päässä, kun ydinpommi räjähti. Jollain ihmeellä hän selvisi ilman vammoja.
Katsufumi Shintaku, 90, nukkui kotonaan noin kilometrin päässä, kun ydinpommi räjähti. Jollain ihmeellä hän selvisi ilman vammoja.
Teramae, 85, on niitä, jotka vielä pystyvät kertomaan, millaista on joutua ydinpommin uhriksi. Kertojia on yhä vähemmän, ja Teramaenkin muistot alkavat kadota.

"Monet tytöt huusivat äitiä. Halusin paeta. Portaita ei päässyt, koska ne olivat täynnä ruumiita, joten hyppäsin toisen kerroksen ikkunasta. Joku kertoi, että minulla törrötti lasinpala silmässä. Pakenin itään päin. Lännessä kaikki paloi. Ihmiset pyysivät vettä."

Enempää hän ei muista. "Muistan vain tunteen. Olin paniikissa."

Hän ottaa aurinkolasit hetkeksi silmiltään. Vasen silmä on arpeutunut lähes umpeen.

Vielä 30 vuotta sitten Teramae pystyi kertomaan yksityiskohtaisesti, kuinka räjähdys valaisi kaiken täysin valkoiseksi. Kuinka pölyä meni suuhun ja silmiin, kuinka sortuvien rakennusten ääni kaikui ympäröivistä kortteleista, ja kuinka tyttökoulun 20-vuotias opettaja, neiti Wakita, yritti rohkaista puhelinkeskuksessa olleita oppilaitaan. Opettaja kuoli vammoihinsa elokuun lopussa.

Teramaen selostus tapahtumista julkaistiin Hiroshiman rauhankulttuurisäätiön Peace Culture -julkaisussa vuonna 1985.

Sen jälkeen Teramaella ei ole ollut helppoa. Hän on 1990-luvulta alkaen sairastanut muun muassa kohtusyövän, rintasyövän ja kilpirauhassyövän. Viime joulukuussa todettiin myös keuhkosyöpä.

"Syövät johtuvat säteilystä", Teramae sanoo.

Värivideo keväältä 1946 näyttää tuhotun Hiroshiman
Yhdysvaltojen ilmavoimat kuvasi maaliskuussa 1946 Japanissa Hiroshiman kaupunkia, jonka Yhdysvaltojen elokuussa 1945 pudottama ydinpommi oli tuhonnut lähes täydellisesti. Rakennukset olivat maan tasalla ja autot korventuneita. Silti autioilla kaduilla liikkui paikallisia ihmisiä, myös lapsia. toimittaja: Petja Pelli, leikkaus: Janne Järvinen
MIKKO PAAKKANEN HS
Shoso Kawamato, 80, jäi orvoksi ydinpommin jälkeen. Taustalla oleva raunio on jätetty paikalleen ydinpommin muistomerkiksi, sillä pommi räjähti lähes rakennuksen yläpuolella.
Shoso Kawamato, 80, jäi orvoksi ydinpommin jälkeen. Taustalla oleva raunio on jätetty paikalleen ydinpommin muistomerkiksi, sillä pommi räjähti lähes rakennuksen yläpuolella.
Noin kilometrin päässä räjähdyksestä 20-vuotias työmies Katsufumi Shintaku nukkui kotonaan. Hän oli tehnyt yövuoron Mazdan autotehtaalla, joka sodan aikana palveli myös aseteollisuutta.

Shintaku heräsi pommin räjähdettyä. "En voinut hengittää. Ilmassa oli tuhkaa, kaikki oli aivan mustaa. Silmiin sattui äärettömästi."

Hän oli nukkunut hyttysverkon alla. Verkon kehikko suojasi, kun katto putosi.

"Kun menin ulos, huomasin, että kotoani näkyi koko Hiroshima. Talot olivat romahtaneet. Kaikki paloi."

Hän meni läheisen betonisen yliopistorakennuksen pihalle, ja sinne tuli eloonjääneitä etsimään suojaa tulipaloilta.

"Ihmettelin, kun kaikki olivat jostain syystä alastomia. Sekä miehet että naiset. He itkivät ja valittivat, että 'polttaa', 'sattuu'."

Ihmisten vaatteet olivat kärventyneet ydinpommin lämpösäteilystä, mutta sitä hän ei tiennyt. Itse hän sanoo olleensa täysin vammaton.

"Kaikki eivät olleet vain alastomia, vaan heillä oli ihokin riekaleina. Joillakin näkyivät luut, kun lihakset olivat irti. Oli pelottava näky, kun sadat ihmiset itkivät, vaikka olivat aikuisia."

REUTERS
Hiroshimaan pudotettiin "Little Boy" -tyypin pommi. Se painoi noin 4 000 kiloa, hieman yli kolme metriä pitkä ja noin 71 cm leveä.
Hiroshimaan pudotettiin "Little Boy" -tyypin pommi. Se painoi noin 4 000 kiloa, hieman yli kolme metriä pitkä ja noin 71 cm leveä.
Shintaku yritti auttaa loukkaantuneita viemällä heitä varjoon ja antamalla heille pyyhkeellä likaista vettä kaivosta. Hänkin muistaa, että kaikki pyysivät vettä.

Hän yritti myös irrottaa romahtaneen talon alle jumiin jäänyttä ystäväänsä, mutta ei onnistunut.

"Tuli tulinen tuuli, jouduin lähtemään."

Pommin jälkeen Hiroshimassa satoi. "Mustaa vettä, koska ilma oli täynnä tuhkaa."

Sitäkään ei kaupungissa tiedetty, että ydinpommin jälkeen tuleva niin sanottu musta sade tuo mukanaan radioaktiivisen laskeuman.

Seuraavana päivänä Shintaku meni kaupungin keskustaan etsimään ystäviään. Hän arvelee nähneensä matkalla ainakin kaksituhatta ruumista.

"Raitiovaunut olivat kaduilla mustina. Niiden lattialla oli luita. Jotkut vainajista seisoivat käsi ylhäällä pitäen kahvasta, aivan mustina."

"Hatchoborin pysäkillä oli kaunis nainen kauniissa mekossa. Hänen kellonsa tikitti. Kun tönäisin häntä, hän kaatui. Hän oli kuollut."

Pari päivää pommin jälkeen Shintakun nenästä alkoi vuotaa erittäin rajusti verta. Säteilysairauden oireisiin kuuluu verenvuotoa, mutta Shintaku ei tiedä, johtuiko verenvuoto hänen kohdallaan säteilystä.

Sen jälkeen hän ei omien sanojensa mukaan ole sairastellut. Hän ei osaa sanoa, mikä hänet pelasti.

"Se on ihmeellistä. En ole ihminen."

Shintaku kokee selviytymisestään vieläkin äärettömän kovaa syyllisyyttä. Hän sanoo olevansa maailman pahin tappaja, koska kymmeniä palovammaisia pommin uhreja kuoli hänen käsiinsä, kun hän yritti auttaa heitä yliopiston pihalla.

"Monet kiittelivät kuollessaan, mutta tuntuu, että olisin syyllinen."

ROGER VIOLLET
Sienenmuotoinen pilvi nousi 500 metriä Hiroshiman yläpuolelle.
Sienenmuotoinen pilvi nousi 500 metriä Hiroshiman yläpuolelle.
Ydinpommin seuraukset eivät rajoittuneet vain pommin suoranaiseen vaikutuspiiriin. Yksitoistavuotias koululainen Shoso Kawamoto oli evakuoituna maalla noin 50 kilometrin päässä kotikaupungistaan Hiroshimasta. Hän näki sienen muotoisen pilven.

"Se oli valtavan korkea valkoinen pilvi, ja se kasvoi nopeasti. Mitään ääntä en kuullut."

Kylässä pilveä ihmeteltiin, mutta jatkettiin maatöitä. Vasta illalla kuultiin, ettei Hiroshimaa enää ollut.

Kawamoton mukaan pommi teki hänestä loppuiäksi yksinäisen.

Ensinnäkin se tappoi hänen perheensä. Viimeisenä kuoli isosisko noin puoli vuotta pommin jälkeen.

Pommin aiheuttamat ennakkoluulot iskivät kovaa 1950-luvun lopulla, kun Kawamoto oli menossa naimisiin silloisen tyttöystävänsä kanssa. Naisen vanhemmat estivät liiton.

"He epäilivät, että ydinpommi on aiheuttanut minulle jonkin vamman, joka periytyy lapsilleni."

Avioliiton peruuntuminen oli niin traumaattinen kokemus, ettei hän ole sen jälkeen suunnitellut avioitumista. Seuraavat kymmenen vuotta hän eli levotonta elämää järjestäytyneen rikollisuuden eli yakuzan piireissä. Yakuzalla on perinteisesti ollut Hiroshimassa vahva asema.

Syrjäytyminen oli Hiroshiman pommiorvoilla yleinen kohtalo.

"Elämämme menivät atomipommin takia aivan sotkuun, eivätkä ihmiset halua tulla lähellemme", Kawamoto kertoo. Hän sanoo tuntevansa sen takia edelleen vihaa.

BERNARD HOFFMAN
Läänin teollisuustuotteiden näyttelyhallista jäivät seinät pystyyn, koska Hiroshiman ydinpommi räjähti lähes suoraan sen yläpuolella. Ympäriltä lähes kaikki rakennukset tuhoutuivat.
Läänin teollisuustuotteiden näyttelyhallista jäivät seinät pystyyn, koska Hiroshiman ydinpommi räjähti lähes suoraan sen yläpuolella. Ympäriltä lähes kaikki rakennukset tuhoutuivat.
"Ainakin 600 lasta kuoli nälkään joulukuuhun 1945 mennessä. Hiroshimassa nuoltiin kiviä, kun ei ollut ruokaa. Vuosi pommin jälkeen orpojen määrä kaupungissa kasvoi, kun heitä palautettiin kylistä. Yakuza kasvatti heitä ja antoi töitä."

"Jotkut lapsista saivat vaimon tai miehen, mutta aika monelle ainoa vaihtoehto oli työskennellä yakuzalle ja kuolla tappelussa. Sodan jälkeen moni kuoli myös syöpään."

Hieman yli kolmikymppisenä Kawamoto harkitsi itsemurhaa, mutta ei tehnyt sitä, koska pelkäsi ruumiinsa joutuvan kaatopaikalle.

Sen sijaan hän päätti jättää Hiroshiman taakseen ja muutti Okayamaan. Sieltä löytyi työpaikka nuudeliravintolasta, ja myöhemmin hän perusti oman yrityksen. Nyt hän asuu taas kotikaupungissaan Hiroshimassa.

結果 (日本語) 1:

Aamulla kuudes elokuuta 1945 oli Japanin Hiroshimaan tulossa aurinkoinen päivä. Tyttökoululainen Taeko Teramae oli työpalvelussa kaupungin puhelinkeskuksessa ja sattui vilkaisemaan taivaalle."Näin, kun jotain kiiltävää putosi. Sitten tuli pamaus, ja rakennus kaatui."Siitä tulee torstaina kuluneeksi 70 vuotta. Teramae oli vain runsaan puolen kilometrin päässä räjähdyksen keskuksesta, kun maailma siirtyi ydinaseiden aikakauteen.Puhelinkeskus oli yksi Hiroshiman harvoista kivitaloista. Se suojasi Teramaea, kun Yhdysvallat pudotti maailman ensimmäisen sodassa käytetyn ydinpommin. Pommi oli myös maailman toiseksi viimeinen, ainakin tähän mennessä.Katsufumi Shintaku, 90, nukkui kotonaan noin kilometrin päässä, kun ydinpommi räjähti. Jollain ihmeellä hän selvisi ilman vammoja.Katsufumi Shintaku, 90, nukkui kotonaan noin kilometrin päässä, kun ydinpommi räjähti. Jollain ihmeellä hän selvisi ilman vammoja.Teramae, 85, on niitä, jotka vielä pystyvät kertomaan, millaista on joutua ydinpommin uhriksi. Kertojia on yhä vähemmän, ja Teramaenkin muistot alkavat kadota."Monet tytöt huusivat äitiä. Halusin paeta. Portaita ei päässyt, koska ne olivat täynnä ruumiita, joten hyppäsin toisen kerroksen ikkunasta. Joku kertoi, että minulla törrötti lasinpala silmässä. Pakenin itään päin. Lännessä kaikki paloi. Ihmiset pyysivät vettä."Enempää hän ei muista. "Muistan vain tunteen. Olin paniikissa."Hän ottaa aurinkolasit hetkeksi silmiltään. Vasen silmä on arpeutunut lähes umpeen.Vielä 30 vuotta sitten Teramae pystyi kertomaan yksityiskohtaisesti, kuinka räjähdys valaisi kaiken täysin valkoiseksi. Kuinka pölyä meni suuhun ja silmiin, kuinka sortuvien rakennusten ääni kaikui ympäröivistä kortteleista, ja kuinka tyttökoulun 20-vuotias opettaja, neiti Wakita, yritti rohkaista puhelinkeskuksessa olleita oppilaitaan. Opettaja kuoli vammoihinsa elokuun lopussa.Teramaen selostus tapahtumista julkaistiin Hiroshiman rauhankulttuurisäätiön Peace Culture -julkaisussa vuonna 1985.Sen jälkeen Teramaella ei ole ollut helppoa. Hän on 1990-luvulta alkaen sairastanut muun muassa kohtusyövän, rintasyövän ja kilpirauhassyövän. Viime joulukuussa todettiin myös keuhkosyöpä."Syövät johtuvat säteilystä", Teramae sanoo.Värivideo keväältä 1946 näyttää tuhotun HiroshimanYhdysvaltojen ilmavoimat kuvasi maaliskuussa 1946 Japanissa Hiroshiman kaupunkia, jonka Yhdysvaltojen elokuussa 1945 pudottama ydinpommi oli tuhonnut lähes täydellisesti. Rakennukset olivat maan tasalla ja autot korventuneita. Silti autioilla kaduilla liikkui paikallisia ihmisiä, myös lapsia. toimittaja: Petja Pelli, leikkaus: Janne JärvinenMIKKO PAAKKANEN HSShoso Kawamato, 80, jäi orvoksi ydinpommin jälkeen. Taustalla oleva raunio on jätetty paikalleen ydinpommin muistomerkiksi, sillä pommi räjähti lähes rakennuksen yläpuolella.正倉院 Kawamato、80、残された核爆弾後孤立しました。遺跡の背景として残されている場所で核爆弾の記念碑、建物のほぼ真上で爆発した爆弾。20 歳の労働者の爆発から約克史新宅が自宅に眠っていた。彼はまた、軍需産業を務めた戦争中に工場で夜勤のマツダの車をしました。新宅爆弾 räjähdettyä 目が覚めた。」私は息ができませんでした。空気に灰、すべてはすべて黒だった。目だけ起こった。彼はネットワークで蚊帳の中で寝ていた。ネットワーク ラック プライバシーの屋根が落ちたとき。「私が出かけたときに気づいた私の家は広島のサイズに反映されています。家は崩壊していた。すべての焼失します。」彼は近くの大学建物は、ロックのヤードに行ったし、火災から避難所を求める生存者があった。「私はあなたのすべて何らかの理由で裸ときを思っていた。両方の男性と女性。彼ら泣いたし、'書き込み'、'痛い' を不平を言った。人民服はされた彼は知りませんでしたが、kärventyneet 核爆弾の熱放射。実際に、彼は彼は完全に vammaton をするいたといいます。「それらのすべては、ちょうど裸、が、ボロボロ ihokin を有した。目に見える骨は、いくつかは、あなたの筋肉は緩んでいた。数百人が泣いていたとき、恐ろしい光景だった大人にもあった."ロイター私たちは広島型爆弾に「リトルボーイ」を投下。それは約 4, 000 ポンド、3 フィートより少し長く、約 71 cm の重量を量った。私たちは広島型爆弾に「リトルボーイ」を投下。それは約 4, 000 ポンド、3 フィートより少し長く、約 71 cm の重量を量った。新宅負傷者を助け、陰と井戸から汚い水でタオルを提供することにより、それらをエクスポートしようとしました。彼は、あまりにも、それを覚えているすべての要求された水。彼はまた左に立ち往生している家の下で崩壊するいると外ししようオーバーが成功しませんでした。「燃えるような風になった私に残していた」広島、爆弾雨で中止。「水、黒灰中空気が満ちていたので。」でもそれは、いわゆる黒い雨の後の核爆弾をもたらす放射性降下物について知られているのではないです。次の日、彼らの友人を求めて街の中心は、新宅に行きました。彼は、彼らが少なくとも二千体への道を見ていたと仮説します。"路面電車が黒で路上で。床は、骨のだった。いくつか、vainajista の立っていた上部右手黒いハンドル。」「美しいドレス Hatchoborin ストップで美しい女性だった。Tikitti と彼のコンピューターの時計。ときに、tönäisin 彼は倒れた、彼。彼は 。Shintakun の爆弾後数日鼻に水漏れし始めた、血に非常にはっきり。放射線病の症状、出血しますが、彼女の放射からの出血だった新宅が分かっていません。その後、彼は、病気されていない、彼自身の言葉です。言って、方法を知っていない彼を救った。"Se on ihmeellistä. En ole ihminen."Shintaku kokee selviytymisestään vieläkin äärettömän kovaa syyllisyyttä. Hän sanoo olevansa maailman pahin tappaja, koska kymmeniä palovammaisia pommin uhreja kuoli hänen käsiinsä, kun hän yritti auttaa heitä yliopiston pihalla."Monet kiittelivät kuollessaan, mutta tuntuu, että olisin syyllinen."ROGER VIOLLETSienenmuotoinen pilvi nousi 500 metriä Hiroshiman yläpuolelle.Sienenmuotoinen pilvi nousi 500 metriä Hiroshiman yläpuolelle.Ydinpommin seuraukset eivät rajoittuneet vain pommin suoranaiseen vaikutuspiiriin. Yksitoistavuotias koululainen Shoso Kawamoto oli evakuoituna maalla noin 50 kilometrin päässä kotikaupungistaan Hiroshimasta. Hän näki sienen muotoisen pilven."Se oli valtavan korkea valkoinen pilvi, ja se kasvoi nopeasti. Mitään ääntä en kuullut."Kylässä pilveä ihmeteltiin, mutta jatkettiin maatöitä. Vasta illalla kuultiin, ettei Hiroshimaa enää ollut.Kawamoton mukaan pommi teki hänestä loppuiäksi yksinäisen.Ensinnäkin se tappoi hänen perheensä. Viimeisenä kuoli isosisko noin puoli vuotta pommin jälkeen.Pommin aiheuttamat ennakkoluulot iskivät kovaa 1950-luvun lopulla, kun Kawamoto oli menossa naimisiin silloisen tyttöystävänsä kanssa. Naisen vanhemmat estivät liiton."He epäilivät, että ydinpommi on aiheuttanut minulle jonkin vamman, joka periytyy lapsilleni."Avioliiton peruuntuminen oli niin traumaattinen kokemus, ettei hän ole sen jälkeen suunnitellut avioitumista. Seuraavat kymmenen vuotta hän eli levotonta elämää järjestäytyneen rikollisuuden eli yakuzan piireissä. Yakuzalla on perinteisesti ollut Hiroshimassa vahva asema.
Syrjäytyminen oli Hiroshiman pommiorvoilla yleinen kohtalo.

"Elämämme menivät atomipommin takia aivan sotkuun, eivätkä ihmiset halua tulla lähellemme", Kawamoto kertoo. Hän sanoo tuntevansa sen takia edelleen vihaa.

BERNARD HOFFMAN
Läänin teollisuustuotteiden näyttelyhallista jäivät seinät pystyyn, koska Hiroshiman ydinpommi räjähti lähes suoraan sen yläpuolella. Ympäriltä lähes kaikki rakennukset tuhoutuivat.
Läänin teollisuustuotteiden näyttelyhallista jäivät seinät pystyyn, koska Hiroshiman ydinpommi räjähti lähes suoraan sen yläpuolella. Ympäriltä lähes kaikki rakennukset tuhoutuivat.
"Ainakin 600 lasta kuoli nälkään joulukuuhun 1945 mennessä. Hiroshimassa nuoltiin kiviä, kun ei ollut ruokaa. Vuosi pommin jälkeen orpojen määrä kaupungissa kasvoi, kun heitä palautettiin kylistä. Yakuza kasvatti heitä ja antoi töitä."

"Jotkut lapsista saivat vaimon tai miehen, mutta aika monelle ainoa vaihtoehto oli työskennellä yakuzalle ja kuolla tappelussa. Sodan jälkeen moni kuoli myös syöpään."

Hieman yli kolmikymppisenä Kawamoto harkitsi itsemurhaa, mutta ei tehnyt sitä, koska pelkäsi ruumiinsa joutuvan kaatopaikalle.

Sen sijaan hän päätti jättää Hiroshiman taakseen ja muutti Okayamaan. Sieltä löytyi työpaikka nuudeliravintolasta, ja myöhemmin hän perusti oman yrityksen. Nyt hän asuu taas kotikaupungissaan Hiroshimassa.

結果 (日本語) 2:

午前中は、1945年8月6日は、晴れた日になって、日本の広島でありました。少女瞳妙子寺前は、コール·センターのヘルプサービスであり、空を一目に起こった。」このように、光沢のある何かが落ちたとき。そして強打を来て、建物が倒れた。「それは木曜日、70周年になります。世界が核兵器の時代を取ったとき寺前はちょうど爆発の中心部から半マイルを超えた。コールセンターは、いくつかの石造りの家広島の一つでした。米国が戦争で使用された世界初の核爆弾を落としたときに、Teramaeaを保護しました。爆弾は、少なくともこれまでのところ、また、世界で2番目に最後だった。勝文新宅、90、核爆弾が爆発マイルの距離について、自宅で寝ていました。いくつかの奇跡で、彼は。怪我せずに生存し、勝文新宅、90原子爆弾が爆発したときに、離れて約1マイル自宅で寝ていました。いくつかの奇跡で、彼は怪我せずに生き残った。寺前、85を、まだそれは核爆弾の犠牲者であることの意味伝えることができるしている人があります。乗算器は少なくなってきている、とTeramaenkinメモリがフェードし始める。「女の子の多くは母を叫んだ。私は逃げたかった。彼らは死体でいっぱいだったので、階段は、取得していないので、私は2階の窓に飛び込んだ。誰かが私が目にガラス片を突き出していることを教えてくれました。足が東に逃げた。西にすべて燃やした。人々が水を求めた。「それは、彼は覚えていないすべてです。「私はちょうど感じを覚えている。私はパニックになった。「彼はサングラスと瞬間、彼の目を取ります。左目がほとんど終わっ傷跡されています。でも30年前寺前は爆発が完全に白のすべてを点灯方法を詳しく教えすることができました。ホコリが口や目に入った方法、どのように崩壊した建物の音が周囲の方面から反響して、女子校20歳の教師、ミス·脇田は、コールセンターにあった生徒を奨励しようとしましたか。先生は8月の終わりに彼の怪我で死亡した。イベントのTeramaen説明は、1985年にすることを平和文化ガイド広島平和文化センターに掲載されました。それ以来、Teramaellaは容易ではなかったです。1990年代には、とりわけ、子宮癌、乳癌および甲状腺癌を患って以来、彼が持っています。昨年12月にも肺癌を見つけた。「放射線に起因する癌、「寺前は言う。カラービデオ春1946年から破壊された広島示す1945年8月に米国による広島の日本の都市で1946年3月、米国空軍の写真をほぼ完全に破壊した核爆弾によって低下しました。建物は、日付や車煎りまでありました。まだ子供を含む、地元の人々を動かすのさびれた街。サプライヤー：Petjaペリ、ヤンネJärvinen切断ミッコPaakkanen HS Shoso Kawamato、80は、核爆弾の後に孤立しました。爆弾はほとんどの建物の上に爆発したよう遺跡の背景は、記念として代わりに核爆弾を残してきた。Shoso Kawamato、80、核爆弾の後に孤立しました。爆弾はほとんどの建物の上に爆発したよう遺跡の背景は、記念として代わりに核爆弾を残してきた。約マイル離れて爆発から、20歳の労働者勝文新宅は、自宅で寝ていました。彼は戦争中に、また、武器産業を務め夜勤マツダ車工場を、行っていた。新宅は、爆弾が爆発した目が覚めました。「私が呼吸することができませんでした。空気はすべてがちょうど黒だった、灰だった。目が無限に傷つけた。」彼は蚊帳の下で眠っていました。屋根が落ちたときに、ネットワークボックスは保護されていました。「私が出て行ったとき、私は自分の家が広島を通して見ることができることを見出した。家屋が倒壊した。すべてが焼かれた。 " 彼は庭に近く、具体的な大学の建物に行き、火から避難所を求める生存者が来た。"私は疑問に思いました、すべての後に、ありました裸の何らかの理由で、。男性と女性の両方のために。彼らは泣いたと「書き込み」、「痛い」ということを訴えた。「人々は核爆弾のすべての茶色の服の放熱であったが、彼は知りませんでした。実際には、彼女は完全にvammatonであったことを述べている。「すべてだけでなく、裸であったが、彼らは筋肉が緩んでいましたときに、一部が骨の中に反映された。ボロボロにihokinていた。それは、彼らが大人だったにもかかわらず、何百人もの人が泣いていた恐ろしい光景だった。「ロイター広島のが削除された「リトルボーイ」爆弾を入力します。これは、もう少し三メートル、長さ約71センチ幅約4 000ポンドの重量を量った。広島は「リトルボーイ」タイプの爆弾滴下しました。これは、もう少し三メートル、長さ約71センチ幅約4 000ポンドの重量を量った。新宅は日陰にそれらを取り、井戸からそれらをタオル汚れた水を与えることによって、負傷した人を助けようとしました。あまりにも彼、すべてが水を要求したことを覚えておいてください。彼はまた、家の下で崩壊削除しようとした彼の友人で立ち往生残ってますが、成功しませんでしたされています。「火の風が来て、私が残していた。「広島の爆弾が降った後。「黒い水、空気が灰でいっぱいだったので。「どちらそれはいわゆる黒い雨が放射性降下物にもたらす核爆弾の後、将来的に知られている。次の日新宅は、友達の検索では市内中心部に行ってきました。彼は。少なくとも2000体、彼らは途中で見たと考えて「。フロアは黒で完全にハンドルを維持しながら、故人の一部が上に手を立っていた。骨だった。トラムは黒で街にあった「彼は落ち、彼をつついたとき。「八丁堀ストップが美しいドレスの美しい女性だった。彼の時計tikitti 。彼は死んでいた。「爆弾Shintakun鼻後の数日間は非常に急激に血液を漏出し始めました。放射線病の症状は、出血としては、新宅は知りませんでした、。彼の場合の放射線の出血によるものであったその後、彼は彼自身の言葉、病気はしません。彼は救助されたものを知りません。"これは驚くべきことだ。私は人間ではないんだ。」新宅を非常に困難有罪まだ生存を経験します。火災の数十は、彼女が大学の庭にそれらを助けるためにしようとしたときに爆弾の被害者は彼女の手に死亡した無効になっているので、彼は、世界でナンバーワンキラーであると主張し、「彼が死んだときにそれらの多くは賞賛したが、私は私が有罪だと感じています。 " ROGERビオレキノコ形の雲は500メートル広島の上に昇った。キノコ状の雲のバラ広島上記の500メートルは。核爆弾の影響はわずかな影響の完全球体を爆撃するために制限されていませんでした。イレブン歳の女子高生Shoso川本は、約50マイル広島の故郷から土地に排気しました。彼は。キノコ形の雲を見て「これは巨大な高白い雲であり、それは急速に成長しました。音が私は聞いていない。「村の雲は疑問に思いましたが、土塁を続けました。広島がもはやあった。聞いただけです夕方に河本、爆弾は彼の孤独なあなたの人生の残りの部分からなる。まず第一に、それは彼の家族を殺しました。最後の妹は、約6ヶ月の爆弾後に死亡した。河本はその後ガールフレンドと結婚するつもりだったときに爆弾が、1950年代のハード終わりに起因する偏見を打ちました。女性の両親は労働組合を防止した。「彼らは核爆弾が私に私の子供から継承された怪我を引き起こしていることが疑われる。「結婚のキャンセルは彼が計画結婚後にならないように外傷性経験でした。今後10年間、彼は落ち着き生活を送った、またはヤクザは犯罪サークルを組織しました。Yakuzallaは、伝統的に広島で確固たる地位を持っていた。広島の排除は、共通の運命をpommiorvoilla。"私たちの生活は、右の混乱の中にあるため、原子爆弾の行き、人々が私たちの近くに来てしたくない、"川本は言いました。彼は彼が原因でさらに怒りにそれを認識していると言います。BERNARDホフマン広島の核爆弾がほぼ真上に爆発するので展示ホール郡の工業製品は、壁までありました。周りのほとんどすべての建物が破壊された。広島の核爆弾がほぼ真上に爆発として郡工業製品の展示ホールの壁は、増加しました。周りのほとんどすべての建物が破壊された。「少なくとも600人の子供が、遅くとも1945年12月に飢餓で死亡した。広島nuoltiin岩を、食べ物がなかったとき。市内の孤児の爆弾数年後には成長し、彼らは村に戻ったとき。ヤクザがそれらを上げ、頑張ってました。」「子どもたちの一部がありました女性や男性が、唯一のオプションはヤクザで動作するように、との戦いで死ぬこと。戦争の後、多くはまた、「。がんで死亡した多くの時間河本が自殺を考えた三十代より少しが、彼は埋立地に彼の体を恐れているため、それをしなかった。その代わりに、彼の後ろに残しておくことにしました、広島岡山に移動しました。そこに私は仕事の麺を発見し、それ以降、彼は自分の会社を設立しました。今、彼は広島の彼の故郷で再び住んでいます。