He kiisivät tummien puiden ohitse ohitse uskomattomalla vauhdilla vauhdilla vin laukatessa eteenpäin rytmikkäästi kuin hevonen. Martinelle oli täysi mysteeri, miten se osasi välttää puiden oksia ja maassa lojuvia juuria. Kaikesta huolimatta, kun Martine tottui Jemmyn kaarevaan selkään, ki- rahvilla ratsastaminen oli yllättävän helppoa. Sen selkä oli leveä ja sen turkki kuin satiinia. Pian Martinesta tuntui aivan luonnolliselta laukata kuunvalossa nuoren kirahvin selässä. Hetken kuluttua Martine kuuli korvissaan enää ainoastaan tuulen suhinaa ja ohi kiitävien yölintujen kirkkaita huutoja. Pikkuhiljaa pui den takaa tuli esiin avoin ruohikko, ja Martine erotti pimeässä alueen eläinten varjot ja haistoi maan yölliset tuoksut. Seeprat katsoivat heitä räpytellen silmiään, kun he kiisivät ohitse, galago käänsi leimuavat sil- mänsä heitä kohti, ja muutama leijona teki pari nälkäistä loikkaa heidän suuntaansa, mutta pysähtyi sitten ja päätti jäädä odottamaan helpom paa saalista. Noin neljännestunnin kuluttua he saapuivat Sawubonan pohjoislai dan merkkinä olevan vuoren matalille rinteille, ja Jemmy hidasti vauh tinsa kävelyksi. Sen kaula oli hiestä märkä ja se hengitti raskaasti kuin kilpahevonen laukan jälkeen. Se näytti etsivän jotakin Lauren St John, Valkoinen kirahvi, suom. Kira Poutanen