Ollakseen kansainvälinen taidetähti, joka täyttää gallerioita homopornolla ja sadomasokismilla, norjalainen Bjarne Melgaard (s. 1967) on varsin kohtelias ja ujonoloinen.
"Kiinnostuin suomalaisesta ikonografiasta ja sen sekoittamisesta vähän erilaisen todellisuuden kanssa", Melgaard sanoo ja hymyilee ystävällisesti.
Niin, millaisen?
Artikkeliin liittyvät
Bjarne Melgaard: Nimetön (2015, akryyli kankaalle). Arvio: Taiteilija kuvaa muumien psykedeelistä rappiota – mutta ei erityisen hyvin 11.4.2015
"Lsd:n ja dmt:n", hän vastaa.
Molemmat ovat tajuntaa laajentavia huumeita.
Ja kas: Galerie Forsblomin seinillä kirjavat muumit valuvat, Marimekon kukkakuosi näyttää räjähtäneen seinälle ja Miina Äkkijyrkän painokuosin lehmät ammuvat holtittomasti.
Norjalainen Melgaard on tottunut provosoimaan.
Kiasmassa vuonna 1998 hän tyytyi pilkkaamaan näyttelyinstituutiota. Tänä keväänä puhutti näyttely Oslon Munch-museossa: Melgaard täytti salit teoksilla, jotka hakivat inspiraationsa Edvard Munchin ohella homoerotiikasta ja katukulttuurista. Munchin tunnetun Huuto-teoksen Melgaard peitti omalla valokuvallaan.
Erityisesti paheksuttiin videoteosta All Gym Queens Deserve to Die, jossa aikuinen mies imee pikkutytön kättä. Maaliskuussa näyttelystä tehtiin rikosilmoitus, mutta poliisi ei nähnyt tarvetta sen sulkemiselle.
Siksi myös Forsblomin näyttelyä on houkuttelevaa lukea provokaationa. Aivan kuin Melgaard olisi työhuoneellaan miettinyt, mikä voisi Suomessa säväyttää.
Homokulttuuri ja sadomasokismi ovat Tom of Finlandin myötä meillä tuttua kuvastoa, mutta entä muumit? Marimekko? Muumit ja Marimekko huumeissa?
Helsingin-näyttely ei ole Melgaardin kohauttavammasta päästä. Lähinnä se on vitsikäs ja uppoaa todennäköisesti taiteenostajiin.
Melgaardin mielestä myös provokaatiossa on kuitenkin järkeä, jos se kiinnittää ihmisten huomion aiheisiin, joita taide käsittelee.
"Oli kiinnostavaa, että Munch-museossa onnistuttiin aiheuttamaan sellainen mediapyöritys. Ihmiset keskustelivat taiteesta enemmän kuin aikoihin, ja monet nuoret tulivat katsomaan näyttelyä", Melgaard toteaa.
Näyttelyä hän pitää hienona kokemuksena. Sen ansiosta hän sai tutustua sellaisiin Munchin teoksiin, joita hän ei ollut aikaisemmin nähnyt. Munchistakin löytyi kiisteltyjä puolia.
Bjarne Melgaard
Syntynyt Sydneyssä
vuonna 1967. Työskentelee New Yorkissa.
Opiskellut Varsovan ja Oslon taideakatemioissa, Amsterdamin Rijksakademiessa sekä Maastrichtin Jan van Eyck Academiessa.
Edusti Norjaa Venetsian biennaalissa vuonna 2011.
Suomessa töitä nähty Kiasmassa, Porin taidemuseossa ja Muu-galleriassa.
Teoksia muun muassa Kiasman, New Yorkin Museum of Modern Artin sekä Amsterdamin Stedelijk-museon kokoelmissa.
Tunnetaan myös kuraattorina, muotisuunnittelijana ja kirjailijana.
Melgaard tekee usein teoksia tiettyä galleriaa tai kaupunkia ajatellen. Pariisin Thaddaeus Ropac -galleriassa Melgaard otti helmikuussa tähtäimeensä ranskalaisen muotiteollisuuden ja kauneuden kulttuurin vääristymineen.
Helsinkiin muumit ja Marimekko olivat helppo valinta, hän sanoo. " Tove Jansson on nero! Hänestä on helppo inspiroitua."
Miina Äkkijyrkän lehmäkuosi on henkilökohtainen valinta.
"Minulla on kotona sellaisia sohvatyynyjä", taiteilija sanoo ja hekottelee päälle.
Melgaard varttui Norjassa, mutta lähti opiskelemaan ulkomaille 19-vuotiaana.
"Norja ei ollut siihen aikaan mikään helppo paikka kasvaa, jos oli vähän erilainen", Melgaard selittää.
New Yorkiin hän asettui vuosituhannen vaihteessa.
Nyt hän työskentelee Brooklynissä sijaitsevassa 2 000 neliön studiossa, ja aikaisempi viidentoista assistentin lauma on kutistunut kahteen.
"Mieluiten teen töitä yksin", hän sanoo.
Galerie Forsblomissa esillä olevat maalaukset ovat syntyneet nopeasti, maalia lattialle levitetylle pohjalle pullosta puristamalla. Samalla taiteilija on kuunnellut musiikkia: noisea, discoa, black metalia, Melgaard luettelee.
Munch-museon näyttelyyn hän oli suunnitellut erityisen soittolistankin.
Nyt New York ja sen hysteerinen energia ovat alkaneet väsyttää, ja Melgaard suunnittelee talon rakennuttamista Oslon ulkopuolelle.
"Vanhempani ovat 85-vuotiaita, ja haluaisin viettää vähän enemmän aikaa heidän kanssaan", Melgaard sanoo.
Potentiaaliset naapurit eivät ole ajatuksesta innostuneita. Syynä ei ole kovaääninen työskentelymusiikki, vaan rakennus itse.
Tunnetun arkkitehtitoimiston Snøhettan ja Melgaardin yhdessä suunnitteleman rakennuksen työnimi on A house to die in eli Talo jossa kuolla.
Havainnekuvissa se näyttää mustalta monoliitilta, ja naapurien mielestä se pilaa kulttuurimaiseman ja on vaaraksi viereiselle lastentarhalle.
Tänä viikonloppuna Melgaard ei kuitenkaan pohdi rakennuslupia, vaan aikoo jäädä Helsinkiin. Syynä eivät ole bileet tai taidemenot.
"Ajattelimme tutustua kaupunkiin äitini kanssa.