Mun on mieleni nääntyä ikävään,
kun tiedän mä kaiken tään,
ja ma kaihoten kaipaan sinne,
ja mun sieluni silmin mä nään sen näyn:
salot,vihreät metsät jos katuja käyn,
jos kuljen jos kätkeyn minne,
ja mun huoneeni käynyt on ahtahaks',
sen ilma niin kumman painavaks',
ja mä syömmessä toivon jo salaa:
tulis syksy ja metsät ne vihreät veis,
tulis talvi ja lumin ne peitteleis,
kai silloin mun rauhani palaa.