Suomen radiotiedustelun (nykytermi on elektroninen tiedustelu) luoja, eversti Reino Hallamaa, oli jo sotia edeltävänä aikana luonut henkilökohtaisia suhteita japanilaisiin upseereihin. Tämä yhteistyö tapahtui käytännössä Japanin Tukholman sotilasasiamiehen, kenraalimajuri Makoto Onoderan (小野寺信), Helsingin sotilasasiamiehen eversti Hiroshi Onouchin (小野打寛) sekä Saksasta Suomeen siirretyn salauksenpurkuasiantuntijan majuri Eiichi Hirosen (広瀬栄一) kautta. Puolin ja toisin jaettiin sekä myytiin radioaalloilta napattuja koodinpätkiä ja joskus jopa murrettuja koodeja – jälkimmäisistä yleensä myös maksettiin merkittäviä summia rahaa. Japani luovutti Suomelle ensimmäisen kerran siepattua avaamatonta koodimateriaalia kesällä 1940. Tällä toimituksella tuli olemaan valtava merkitys tulevassa sodassa. Materiaali oli radioliikennettä joka oli tapahtunut Habarovskin ja Vladivostokin välillä elokuusta 1939 alkaen eikä samaa koodia ollut tähän mennessä havaittu käytettävän muualla. Se oli ns. maavoimien vitoskoodia, jolla tiedettiin salattavan Puna-armeijan korkeimman tason liikenne divisioonatasosta ylöspäin. Koodi avattiin suomalaisten purkuasiantuntijoiden toimesta n. 30%:sesti ja pistettiin arkistoon – varmuuden vuoksi. Operaatio Barbarossan alettua kesällä 1941 tapahtui Suomen kannalta uskomaton onnenpotku. Aiemmin vain Kaukoidässä käytössä ollut salauskoodi siirrettiin sellaisenaan koko läntisen rintaman käyttöön. Sama koodi oli käytössä Jäämereltä Mustallemerelle saakka! Tämän ansiosta suomalaiset pystyivät lukemaan Puna-armeijan korkeimman tason johtamisliikennettä keskimäärin kuuden tunnin viiveellä lähetysten sieppauksesta. Tästä oli luonnollisesti mittaamaton apu suomalaisille komentajille jatkosodan hyökkäysvaiheen aikana.
Tiedusteluyhteistyö jatkui koko sodan ajan. Erityisen merkittävä oli kenraalimajuri Onoderan tarjoama apu operaatio Stella Polariksessa – Suomen tiedustelumateriaalin ja -henkilöstön evakuoimisessa Ruotsiin sodan jälkeen. Onoderan vaimon, Yurikon, kertoman mukaan suomalaiset solmivat sopimuksen, jossa Onoderalle luovutetaan kopiot kaikesta Suomen hallussa olevasta hyödyllisestä koodimateriaalista (tämä sisälsi mm. Puna-armeijan koodeja sekä eri maiden käyttämiä diplomaattikoodeja kuten Yhdysvaltain käyttämä strip-salausavain) sekä tietoja Puna-armeijan ryhmityksestä ja tiedustelumiehet saivat vastaavasti 300 000 ruotsin kruunua evakuointioperaation toteutukseen. Japanin antauduttua tiettävästi kaikki Onoderan hallussa ollut suomalaismateriaali tuhottiin.
結果 (
日本語) 1:
[コピー]コピーしました!
Suomen radiotiedustelun (nykytermi on elektroninen tiedustelu) luoja, eversti Reino Hallamaa, oli jo sotia edeltävänä aikana luonut henkilökohtaisia suhteita japanilaisiin upseereihin. Tämä yhteistyö tapahtui käytännössä Japanin Tukholman sotilasasiamiehen, kenraalimajuri Makoto Onoderan (小野寺信), Helsingin sotilasasiamiehen eversti Hiroshi Onouchin (小野打寛) sekä Saksasta Suomeen siirretyn salauksenpurkuasiantuntijan majuri Eiichi Hirosen (広瀬栄一) kautta. Puolin ja toisin jaettiin sekä myytiin radioaalloilta napattuja koodinpätkiä ja joskus jopa murrettuja koodeja – jälkimmäisistä yleensä myös maksettiin merkittäviä summia rahaa. Japani luovutti Suomelle ensimmäisen kerran siepattua avaamatonta koodimateriaalia kesällä 1940. Tällä toimituksella tuli olemaan valtava merkitys tulevassa sodassa. Materiaali oli radioliikennettä joka oli tapahtunut Habarovskin ja Vladivostokin välillä elokuusta 1939 alkaen eikä samaa koodia ollut tähän mennessä havaittu käytettävän muualla. Se oli ns. maavoimien vitoskoodia, jolla tiedettiin salattavan Puna-armeijan korkeimman tason liikenne divisioonatasosta ylöspäin. Koodi avattiin suomalaisten purkuasiantuntijoiden toimesta n. 30%:sesti ja pistettiin arkistoon – varmuuden vuoksi. Operaatio Barbarossan alettua kesällä 1941 tapahtui Suomen kannalta uskomaton onnenpotku. Aiemmin vain Kaukoidässä käytössä ollut salauskoodi siirrettiin sellaisenaan koko läntisen rintaman käyttöön. Sama koodi oli käytössä Jäämereltä Mustallemerelle saakka! Tämän ansiosta suomalaiset pystyivät lukemaan Puna-armeijan korkeimman tason johtamisliikennettä keskimäärin kuuden tunnin viiveellä lähetysten sieppauksesta. Tästä oli luonnollisesti mittaamaton apu suomalaisille komentajille jatkosodan hyökkäysvaiheen aikana.Tiedusteluyhteistyö jatkui koko sodan ajan. Erityisen merkittävä oli kenraalimajuri Onoderan tarjoama apu operaatio Stella Polariksessa – Suomen tiedustelumateriaalin ja -henkilöstön evakuoimisessa Ruotsiin sodan jälkeen. Onoderan vaimon, Yurikon, kertoman mukaan suomalaiset solmivat sopimuksen, jossa Onoderalle luovutetaan kopiot kaikesta Suomen hallussa olevasta hyödyllisestä koodimateriaalista (tämä sisälsi mm. Puna-armeijan koodeja sekä eri maiden käyttämiä diplomaattikoodeja kuten Yhdysvaltain käyttämä strip-salausavain) sekä tietoja Puna-armeijan ryhmityksestä ja tiedustelumiehet saivat vastaavasti 300 000 ruotsin kruunua evakuointioperaation toteutukseen. Japanin antauduttua tiettävästi kaikki Onoderan hallussa ollut suomalaismateriaali tuhottiin.
翻訳されて、しばらくお待ちください..
