En ole kamalasti Facebookissa käynyt reissun aikana, lähinnä siksi, että nettiin ei pääse kovin helposti (ja selain-fabo kieltäytyy toimimasta joissain julkisissa wifi-verkoissa). Nyt kuitenkin päätin istahtaa alas ja kirjoittaa vähäsen, samalla kun ihmettelen vaikuttaako perjantain yleislakko jollain tapaa paluulentooni.
Haluaisin sanoa, että olen monesta asiasta tosi kiitollinen. Olen terve, minulla on koti, johon reissun jälkeen palata, ihana kumppani, joka ikävöi minua, ystäviä, joita kiinnostaa kuulumiseni. En näe nälkää ja matkan jälkeenkin minulla on vielä rahaa elämiseen.
En ole varmaan koskaan tuntenut oloani näin onnelliseksi. Rakastan matkustamista ja kynnys lähteä yksin reissuun on madallettu.
Tämä matka on muuttanut minua ihmisenä ja olen pitkästä aikaa saanut hengittää vapaasti. Olen myös saanut rauhassa miettiä omaa elämääni ja tulevaisuuttani. Siihen tulevaisuuteen kuuluu matkustaminen.
Meni vähän tajunnanvirraksi, mutta menkööt. Mä olen ekaa kertaa aikoihin niin onnellinen, että itkettää.