Jos valtavasta repertuaarista poimi

Jos valtavasta repertuaarista poimii muutamia muistijälkiä, Rêverie, op. 58 (1909) oli kuin avaruudellisia jääpalasia Emiko Mizukin soittamana. Jos ei tietäisi, että säveltäjä on Sibelius, harhautuisi ajattelemaan ihan muita maita. Tai Yuko Kimuran esittämän Sonatiinin fis-molli Allegro moderato – jossa tyylikkäästi esitetty sonatiini puhkesi pianistiseen kukkaan viimeisessä osassa. Mieleen piirtyi myös Haruyo Kubon soittama opus 103, josta tietysti Kyläkirkko jäi tutuista mieleen. Ehkä kuitenkin Myrsky oli teos, jolle Kubo antoi persoonallisen, muhkean soinnin. Hänestä aistii tahtovaisen, aikuisen pianistin tasapainoisen käsityksen Jean Sibeliuksen kappaleista. Näkemys on helppo allekirjoittaa.

Shihoko Iino soitti opuksen 76, jonka ensimmäinen kappale Esquisse soi kuin elämän lähde. Iinon laulava kosketus sopi erityisesti Sibeliuksen syntymäkodin pieneen saliin. Samaisen konsertin päätösteos oli opuksen 26 Finlandia, jonka tulkitsi Ayumi Hirahara. Hänen tulkintansa muistetaan täydellä tunteella soitetusta Finlandiasta, jolla oli tavallista syvempi vaikutus. Soihan se syntymäkodissa. Ayimi Hiraharan repertuaarista jäi mieleen myös opuksen 58 Tempo di Minuetto, jossa Hirahara oli vahva soittaja ja tulkitsija.

Tetsuro Hagiun soittaessa E-duuri sonatiinia oli pakko kysyä itseltään, tällainenko meidän Sibbe on; näin värikylläinen, näin huikean vaikea teknisesti? Kyllä.

Viimeisestä konsertissa Saori Kondo soitti opuksen 101 intohimolla ja suorastaan hartaasti. Erityisen intensiivinen oli Iltalaulu, kauniisti soiva impressio.

結果 (英語) 1:

Jos valtavasta repertuaarista poimii muutamia muistijälkiä, Rêverie, op. 58 (1909) oli kuin avaruudellisia jääpalasia Emiko Mizukin soittamana. Jos ei tietäisi, että säveltäjä on Sibelius, harhautuisi ajattelemaan ihan muita maita. Tai Yuko Kimuran esittämän Sonatiinin fis-molli Allegro moderato – jossa tyylikkäästi esitetty sonatiini puhkesi pianistiseen kukkaan viimeisessä osassa. Mieleen piirtyi myös Haruyo Kubon soittama opus 103, josta tietysti Kyläkirkko jäi tutuista mieleen. Ehkä kuitenkin Myrsky oli teos, jolle Kubo antoi persoonallisen, muhkean soinnin. Hänestä aistii tahtovaisen, aikuisen pianistin tasapainoisen käsityksen Jean Sibeliuksen kappaleista. Näkemys on helppo allekirjoittaa.Shihoko Iino soitti opuksen 76, jonka ensimmäinen kappale Esquisse soi kuin elämän lähde. Iinon laulava kosketus sopi erityisesti Sibeliuksen syntymäkodin pieneen saliin. Samaisen konsertin päätösteos oli opuksen 26 Finlandia, jonka tulkitsi Ayumi Hirahara. Hänen tulkintansa muistetaan täydellä tunteella soitetusta Finlandiasta, jolla oli tavallista syvempi vaikutus. Soihan se syntymäkodissa. Ayimi Hiraharan repertuaarista jäi mieleen myös opuksen 58 Tempo di Minuetto, jossa Hirahara oli vahva soittaja ja tulkitsija.Tetsuro Hagiun soittaessa E-duuri sonatiinia oli pakko kysyä itseltään, tällainenko meidän Sibbe on; näin värikylläinen, näin huikean vaikea teknisesti? Kyllä.The last concert Saori Kondo called Opus 101 with passion and downright hard. Particularly intensive was the Evening Song, beautifully sounding impression.

結果 (英語) 2:

If the vast repertoire picks up some memory traces, Rêverie, op. 58 (1909) was like a spacey jääpalasia Emiko Mizuki played by. If you did not know that the composer Sibelius is, aberration to think just of other countries. Or sonatina presented by Yuko Kimura F sharp minor Allegro moderato - with tastefully presented Sonatina broke out pianistic blossomed in the last part. The mind was drawn to Haruyo Kubo played by opus 103, which, of course, the village church was familiar sense of comfort. Perhaps, however, the storm was the book, which Kubo gave a personal, voluminous sound. He senses tahtovaisen, adult pianist balanced understanding of Jean Sibelius songs. The view is easy to sign up. Shihoko Iino called opus 76, and the first copy Esquisse rang as the source of life. Iinon singing the touch particularly suitable for the small hall of Sibelius' birthplace. A concert that same decision, the work was 26 Finlandia opus, which interpreted Ayumi Hirahara. His interpretation is remembered dialed with full emotion Finlandia, which was common in the deeper effect. Soihan it's birthplace. Ayimi Hiraharan repertoire was also reminds me of opus 58 Tempo di Minuetto, which Hirahara was strong, the caller and an interpreter. Tetsuro Hagiun making and E-flat major sonatas were forced to ask themselves, this is our Sibbe; so colorful, so splendid difficult technically? Yes. The last concert Saori Kondo played the opus 101 with passion and downright hard. Particularly intense was the Night Song, beautifully sounding Impressio.